Etusivu: Tieto Traficom
Etusivu: Tieto Traficom
Valikko

Yleistä joukkoliikenteen järjestämisestä, rahoituksesta ja liikevaihdosta

Tilannekuvassa esitetään yleistietoa joukkoliikenteen järjestämistavoista, julkisen liikenteen jakautumisesta eri kulkutavoille, rahoituksesta ja liikevaihdosta. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa noin vuoden viiveellä tilastovuoden päättymisestä. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Tiedot ovat osa liikennepalveluiden tilannekuvaa.

Joukkoliikenteen järjestämistavat

Joukkoliikenne on osa julkisen liikenteen palveluja. Joukkoliikenteessä henkilöitä kuljetetaan suurille henkilömäärille tarkoitetuilla liikennevälineillä. Tavallisesti joukkoliikenne on kaikille avointa reitti- ja aikataulusidonnaista linja-auto- tai raideliikennettä. Joukkoliikenteen vastakohta on yksilöliikenne, mikä tarkoittaa henkilöliikennettä yhden tai muutaman henkilön kuljettamiseen tarkoitetulla liikennevälineellä, kuten taksilla.

Julkisen henkilöliikenteen palvelut Suomessa muodostuvat markkinaehtoisista liikennepalveluista ja palvelusopimusasetuksen (PSA) mukaisesti järjestetyistä liikennepalveluista. Valtiolla ja kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää joukkoliikenteen palveluita. Sen sijaan lainsäädäntö velvoittaa kuljetuspalveluiden järjestämisen erikseen määritellyille erityisryhmille. Laki liikenteen palveluista määrittelee palvelusopimusasetuksessa tarkoitetut tieliikenteen ja rautatieliikenteen toimivaltaiset viranomaiset. Lentoliikenneasetus määrittelee lentoliikenteessä julkisen palveluvelvoitteen asettamisen ehdoista. Suomessa asettamisesta päättää liikenne- ja viestintävirasto.

kuvassa on esitetty kaavio joukkoliikenteen järjestämismallin logiikasta. Jos toimivaltainen viranomaisen näkemyksen mukaan riittävä palvelu syntyy ilman julista rahoitusta, on alueella käytöössä markkinaehtoinen malli. Mikäli riittävän palvelutason toteuttamiseen tarvitaan julkista rahoitusta, voi toimivaltainen viranomainen hankkia sen tilaa-tuottajasopimuksen kautta tai omana tuotantonaan.
Kuva: Joukkoliikenteen järjestämismallit.

Julkisen liikenteen jakautuminen eri kulkutavoille

Julkisen liikenteen matkoista noin puolet tehdään linja-autolla. Suurin osa linja-automatkoista tehdään suurten kaupunkiseutujen liikenteessä. Koronapandemialla ei ollut merkittävää vaikutusta julkisen liikenteen kulkutapojen jakautumiseen eri kulkutavoille. Kokonaismatkustus väheni noin 33 % vuosien 2021 ja 2019 välillä. Linja-autoliikenteen jälkeen seuraavaksi eniten matkoja tehdään rautatieliikenteessä, metrolla, taksilla ja raitioliikenteessä. Tarkempaa tietoa joukkoliikenteen kysynnästä .

Julkisen liikenteen matkustajakilometreistä eli siitä, kuinka monta kilometriä matkustetaan julkisessa liikenteessä, eniten tehdään rautatieliikenteessä (n. 40 %) ja linja-autoliikenteessä (n. 30 %). Koronapandemian johdosta julkisen liikenteen suoritteen jakaumat eivät muuttuneet kovinkaan paljon, linja-autoliikenteen ja lentoliikenteen osuus väheni 4 %-yksikköä kun rautatieliikenteen ja taksiliikenteen osuus kasvoi 4 %-yksikköä. Kokonaisuudessaan matkustajakilometrit vähenivät noin 40 % vuosien 2021 ja 2019 välillä. Matkustukseen verrattuna junalla tehdään pitempiä matkoja kuin linja-autoilla. Linja-autoliikenteessä kaukoliikenne- ja tilausliikenteen suoritteiden osuus väheni selvästi koronapandemian aikana matkustuksen romahdettua. Tarkempaa tietoa joukkoliikenteen tarjonnasta .

Julkisessa liikenteessä ajetuista ajoneuvokilometreistä yli puolet syntyy takseista. Tämä johtuu siitä, että takseissa keskikuormitus on pieni verrattuna joukkoliikennevälineisiin. Koronapandemian johdosta julkisen liikenteen suoritteen jakaumat eivät muuttaneet tilannetta kovinkaan paljon, riippuen kulkutavasta muutos oli enimmillään muutaman prosenttiyksikön luokkaa. Taksien jälkeen seuraavaksi eniten suoritetta syntyy linja-autoilla ja junilla.

Julkisen liikenteen rahoitus

Julkisen liikenteen kokonaisrahoitus muodostuu lipputuloista ja rahoituksesta kunnilta ja valtiolta. Julkinen rahoitus luokitellaan suoraan rahoitukseen ja matkakustannusten korvauksiin. Liikennepalveluiden ostot, joukkoliikenteen valtionavustukset ja koronatuet sekä lipputuet ja palvelusetelit ovat suoraa rahoitusta. Matkakustannusten korvauksia ovat viranomaisen asiakkaille matkoista maksamat lakisääteiset korvaukset ja tuet, esimerkiksi KELA-kyytien, koulu- ja opiskelumatkojen sekä vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetusten korvaukset. Korvausten maksajina ovat useat viranomaistahot, kuten kuntien eri toimialat, eri ministeriöt, Kansaneläkelaitos ja vuoden 2023 alusta hyvinvointialueet. Suurin osa julkisen liikenteen matkakustannusten korvauksista kohdentuu opetus- sekä terveys- ja sosiaalitoimen kuljetuksiin. 

Ennen koronapandemiaa julkisen liikenteen rahoituksesta noin 35 % kohdentui liikenteen ostoihin ja 65 % matkakustannusten korvauksiin. Koronapandemian aikana julkisen liikenteen rahoituksesta noin puolet kohdistui liikenteen ostoihin ja puolet matkakustannusten korvauksiin. Koronapandemian aikana joukkoliikenteen ostoihin käytettiin merkittävästi enemmän rahaa palvelutason säilyttämiseksi kuin ennen pandemiaa. Kokonaisuudessaan julkisen liikenteen rahoitus oli vuonna 2021 1,334 mrd. euroa. Rahoitus kasvoi koronapandemiaa edeltävältä tasolta noin 33 %.

Julkisen liikenteen rahoituksesta joukkoliikenteen osuus oli 2/3 vuonna 2021 ja 1/3 kohdistui taksiliikenteeseen.

Joukkoliikennealan toipuminen koronakriisistä oli kesken, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Sodan seurauksena polttoainekustannukset kohosivat äkillisesti ja nostivat kustannuksia pitkämatkaisessa ja seudullisessa linja-autoliikenteessä. Tämä pahensi entisestään markkinaehtoisen linja-autoliikenteen yritysten ja paikallisliikennettä järjestävien kaupunkien ja seutujen taloudellista tilannetta. Esimerkiksi joukkoliikenteen kaupunkiliikenteen kustannusindeksi on noussut vuodessa (2022-2023) noin 10 prosenttia, mikä tarkoittaa suurille ja keskisuurille kaupunkiseuduille noin 80 miljoonaa euroa aiempaa korkeampia liikenteen vuosikustannuksia. 

ELY-keskusten joukkoliikenteen kustannuksia ovat kasvattaneet koronavuosien lipputulomenetysten korvaukset sopimusliikenteen yrityksille, markkinaehtoisen liikenteen supistuksia korvaavat hankinnat sekä kustannusindeksin nousu. Mikäli ELY-keskusten määrärahat pysyvät nykyisellä tasollaan, joutuvat ELY-keskukset tekemään merkittäviä sopeutustoimia kustannusten karsimiseksi. Sopeuttamistoimia ovat esimerkiksi lipun hintojen korotukset ja palvelutason laskeminen, kuten vuorojen karsiminen. ELY-keskusten kunnille myöntämiin joukkoliikenteen valtionavustuksiin joudutaan todennäköisesti myös tekemään leikkauksia.

Taloudellisten haasteiden lisäksi joukkoliikennettä järjestävien yritysten ja viranomaisten toimintaa on hankaloittanut koronapandemian aiheuttama kuljettajapula. Matkustuksen vähentymisen ja joukkoliikennetarjonnan karsimisen vähennettyä kuljettajien tarvetta, kuljettajat hakeutuivat pandemian pitkittyessä työskentelemään muille aloille, eikä tarvittavaa työvoimaa ole palautunut alalle samassa suhteessa joukkoliikenteen kysynnän ja palvelutarjonnan elpymisen kanssa. Kuljettajapula on aiheuttanut vuorojen peruuntumisia, eivätkä yritykset ole pystyneet jättämään tarjouksia kaikkiin kilpailutuksiin, joihin heillä olisi tarvittava kalusto ja muut edellytykset sopimusliikenteen hoitamiseksi. 

Julkisen liikenteen liikevaihto

Julkisen liikenteen liikevaihdosta suurin osa jakautuu taksi- ja linja-autoliikenteelle. Liikevaihdon jakautumisessa eri kulkutavoille tuli koronapandemian myötä jonkin verran muutoksia, lentoliikenteen osuus pieneni ja taksiliikenteen suureni vuosien 2019 ja 2021 välillä. 

Julkisen liikenteen kokonaisliikevaihto oli vuonna 2021 noin 2,14 miljardia euroa, joka on noin neljännes pienempi kuin vuonna 2019. Pahimmat vaikutukset koronapandemialla oli määrällisesti ja suhteellisesti linja-autoliikenteen tilausliikenteeseen ja lentoliikenteeseen. Taksien osalta vähenemä oli määrällisesti suuri, mutta suhteellisesti tarkasteltuna vaikutukset eivät olleet niin merkittäviä kuin muissa kulkutavoissa. Kaupunkiliikenteen liikevaihto pysyi tavanomaisella tasolla, koska sopimusliikennettä tuettiin julkisin varoin lipputulojen vähennyttyä.