Tieliikenteen turvallisuus eri liikenneympäristöissä
Sivulla esitetään tilastoja tieliikenneonnettomuuksien määrästä, tiheydestä ja onnettomuusasteesta eri liikenneympäristöissä ja liikenneympäristön riskitekijöistä vakavissa onnettomuuksissa. Tilastoa päivitetään vähintään kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Tällä sivulla
- Kuolleet ja loukkaantuneet teillä ja kaduilla
- Tieliikenteen kuolemien jakautuminen erilaisille teille ja kaduille ja yleisimmät onnettomuusluokat
- Onnettomuustiheys ja onnettomuusaste maanteillä
- Liikenneympäristö riskitekijänä onnettomuuksissa
- Eläinonnettomuudet
Kuolleet ja loukkaantuneet teillä ja kaduilla
Vuosina 2021–2025 tieliikennekuolemista 72 % ja poliisin tietoon tulleista loukkaantumisista 56 % tapahtui maanteillä eli valtion ylläpitämillä teillä. Vuonna 2025 maanteiden osuus kuolemista ja loukkaantumisista oli likimain sama kuin tämä viiden vuoden keskiarvo. Kuolemien määrä kuntien kaduilla kasvoi verrattuna vuoteen 2024. Loukkaantumiset vähenivät vuonna 2025 sekä maanteillä että kaduilla, eniten alemmalla maantieverkolla.
Tieliikenteen kuolemien jakautuminen erilaisille teille ja kaduille ja yleisimmät onnettomuusluokat
Tieliikenteessä on viime vuosina kuollut keskimäärin 194 henkilöä vuodessa. Näistä 71 kuolemaa on tapahtunut yksiajorataisilla pääteillä, 54 yksiajorataisilla seutu- ja yhdysteillä ja 41 kuntien ylläpitämillä kaduilla ja teillä. Yksiajorataisilla pääteillä vuotuisista liikennekuolemista noin puolet on seurausta kohtaamisonnettomuuksista. Seutu- ja yhdysteillä yksittäisonnettomuudet ovat yleisin onnettomuusluokka. Katujen liikennekuolemista keskimäärin 25 kpl vuodessa oli jalankulkija- tai polkupyöräonnettomuuksia. Kevyiden sähköajoneuvojen onnettomuudet on tässä sisällytetty polkupyöräonnettomuuksiin. Yksityisteillä ja -alueilla kuolee noin 14 henkilöä vuodessa. Yleisimpiä onnettomuuksia ovat jalankulkija- ja polkupyöräonnettomuudet ja yksittäisonnettomuudet.
Onnettomuustiheys ja onnettomuusaste maanteillä
Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien tiheys eli onnettomuusmäärä suhteessa tiepituuteen on suurin niillä kaksiajorataisilla teillä, jotka eivät ole moottoriteitä. Näihin teihin kuuluvat esimerkiksi suurten kaupunkien kehätiet. Onnettomuuksien määrä suhteessa liikenteen määrään on korkein yhdysteillä, jotka ovat maantieverkon vähäliikenteisimpiä teitä. Pääteillä vilkkailla tieosuuksilla onnettomuustiheys on yleensä korkea ja onnettomuusaste matala.
Kun tutkitaan onnettomuustiheyttä ja -astetta eri tiejaksoilla, onnettomuuksien satunnaisvaihtelua voidaan tasoittaa yhdistämällä tienkohdan onnettomuushistoriaa ja matemaattisella mallilla laskettuja tuloksia. Niin on menetelty alla olevissa kartoissa, joissa onnettomuusmäärät ovat Väyläviraston VALA-ohjelman ennusteita.
Henkilövahinko-onnettomuuksien tiheys valta- ja kantateillä. VALA-ohjelman ennuste nykytilasta.
Henkilövahinko-onnettomuuksien aste valta- ja kantateillä. VALA-ohjelman ennuste nykytilasta.
Liikenneympäristö riskitekijänä onnettomuuksissa
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat Suomessa lähes kaikki kuolemaan johtavat tieliikenneonnettomuudet. Tutkijalautakunnat määrittelevät onnettomuuden syntyyn välittömästi vaikuttaneet ja onnettomuuden taustalla vaikuttaneet riskitekijät.
Vuonna 2024 liikenneympäristö (este ajoradalla) oli onnettomuuden välittömänä riskitekijänä yhdessä kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa.
Yksi tai useampi liikenneympäristöön liittyvä taustariski tunnistettiin 68 prosentissa kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista vuonna 2024. Yleisin tällainen liikenneympäristön taustariski oli kaiteet ja niiden puutteet onnettomuuksien seurausten pahentajana, 31 % kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista vuonna 2024. Vuosina 2020–2024 liikenneympäristö oli riskitekijänä 73 %:ssa onnettomuuksista. Myös pääteiden liikenneympäristön riskejä analysoineessa tutkimuksessa (pdf) Ulkoinen verkkopalvelu. keskikaiteiden puute todettiin yleisimmäksi taustariskiksi. Pääteillä liikenneympäristön riskitekijöitä liittyi myös mm. liikennevirran nopeuteen, tien reunaympäristöön, tien geometriaan, poikkileikkaukseen ja liittymäjärjestelyihin.
Vuonna 2024 kuolemaan johtaneissa jalankulkija- ja polkupyöräonnettomuuksissa liikenneympäristöön liittyviä taustariskejä oli 63 prosentilla kävelijöistä ja pyöräilijöistä. Liikenneympäristön taustariskinä oli yleisimmin jalankulku- ja pyöräliikenteen järjestelyihin tai valoisuuteen liittyvä riski. Onnettomuustietoinstituutti OTIn jalankulkuraportin (2023) mukaan tyypillisin tieympäristön riskitekijä kävelijöiden ja pyöräilijöiden näkökulmasta oli se, ettei heitä varten ollut turvallista tienylityspaikkaa. Pyöräilyraportin (2022) mukaan tyypillisin tieympäristön riskitekijä liittyi pyöräilijöiden näkökulmasta siihen, ettei moottoriajoneuvoliikennettä ollut erotettu onnettomuuspaikalla pyöräliikenteestä. Erillisen pyöräilyväylän puute korostui etenkin haja-asutusalueilla tapahtuneissa onnettomuuksissa.
Eläinonnettomuudet
Vuonna 2025 tieliikenteessä tapahtui noin 13300 riistaonnettomuutta Manner-Suomessa. Onnettomuusmäärä kasvoi hieman vuodesta 2024. Eniten tapahtui valkohäntäpeuraonnettomuuksia, noin 6400 kpl, ja metsäkaurisonnettomuuksia, noin 4900 kpl. Hirvionnettomuuksia tapahtui noin 1800 ja niiden määrä kasvoi 160 onnettomuuden verran vuodesta 2024. Eläinonnettomuuksista suurin osa aiheuttaa vain omaisuusvahinkoja. Vuonna 2025 tieliikenteen eläinonnettomuuksissa kuoli viisi henkilöä ja loukkaantui noin 130 henkilöä.
Tilastokeskuksen Riistaonnettomuudet-tilasto perustuu Suurriistavirka-aputoiminnan tuloksena syntyneeseen Riistakeskuksen riistaonnettomuusaineistoon. Traficom on laatinut tämän aineiston perusteella kartat hirvionnettomuuksien ja peura- ja kaurisonnettomuuksien kasaumista maanteillä. Kartat ovat ladattavissa Lähteet ja lisätiedot -kohdasta löytyvästä linkistä.