Etusivu: Tieto Traficom
Etusivu: Tieto Traficom
Valikko

Maantieverkon kehittämistarpeet 2024–2035

Tilannekuvassa on tarkasteltu maantieverkon kehittämistarpeita erityisesti turvallisuuden, toimivuuden ja ympäristöhaittojen osalta. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.

Maantieverkon kehittämishankkeiden suunnittelu 

Maantieverkon kehittämishankkeiden suunnittelu kohdistuu erityisesti väylille, joilla on merkittäviä turvallisuus- tai toimivuuspuutteita tai jotka vaativat kiireellisiä toimia ympäristöhaittojen lieventämiseksi. Näillä väylillä myös henkilö- ja/tai tavaraliikenteen ennustettu kasvu edellyttää investointeja, jotta riittävä liikenteen palvelutaso pystytään säilyttämään. 

Maantieverkon kehittämisratkaisujen suunnitteluun kuuluu yhteiskuntataloudellinen kannattavuuden arviointi sekä saavutettavuusvaikutusten, taloudellisten vaikutusten, ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi. Päätöksenteossa etenevät tiehankkeet ovat yleensä yhteiskuntataloudellisesti kohtalaisen kannattavia. Maantieverkon kannattavimmat kohteet ovat vilkkailla väylillä, joilla on tunnistettu merkittäviä palvelutasopuutteita. 

Pääväylien kehittämistarpeet 2024–2035

Maanteiden pääväylistä noin 4 000 km on pääväyläasetuksen mukaisessa hyvässä palvelutasossa. Tunnistettuja palvelutasopuutteita on yhteensä noin 1 500 tiekilometrillä. Näistä puutteista kaikkein merkittävimpiä on noin 200 tiekilometrillä palvelutasossa sujuvuuden, turvallisuuden tai ympäristöhaittojen kannalta. Erityisesti näiden tieosuuksien palvelutaso tulisi nostaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia sekä nykyisiä liikennemääriä ja kuljetustarpeita. Lisäksi noin 1 300 tiekilometrillä tarvittaisiin pieniä toimenpiteitä riittävän palvelutason turvaamiseen. 

Suunnitelmien ja tarpeiden arvioinnin perusteella maanteiden pääväylien tunnistetut investointitarpeet ovat yhteensä noin 12 Mrd. euroa. Tämä yhteenveto investointitarpeista perustuu jo jollain tasolla tehtyihin alustaviin suunnitelmiin ja noin 30 vuoden aikajänteelle. 

Maanteiden pääväylien palvelutasopuutteiden korjaamisen kustannuksiksi seuraavan noin 10 vuoden aikana on arvioitu yhteensä noin 6 mrd. euroa. Suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat valtateille 3, 4, 9, 12, 15, 25 ja kantateille 40, 50 sekä valtateille 2, 5, 6, 8, 13, 19, 21.

Tästä kokonaisuudesta kaikkein merkittävimmät investointitarpeet ovat noin 3 mrd. euroa, josta väyläverkon investointiohjelmassa on esitetty toteutukseen noin 1,2 mrd. euron hankkeet. Erityisesti maanteiden pääväylille kohdistettavat kehittämistoimet parantavat merkittävästi elinkeinoelämän kuljetusten palvelutasoa ja turvallisuutta.

Liikenne 12 -suunnitelmassa esitetyllä rahoitustasolla pääväylien merkittävimmistä investointitarpeista voidaan toteuttaa tarkastelujaksolla noin 1/4. Kun huomioidaan vuoteen 2040 mennessä tapahtuva sujuvuusongelmien lisääntyminen (arvio 266 km), niin palvelutasopuutteiden kokonaismäärä lisääntyy nykytilanteeseen verrattuna noin 2-kertaiseksi. Tämä johtuu tieliikenteen ennustetusta kasvusta ja ruuhkautumisen lisääntymisestä vuoteen 2040 mennessä.

Pääteiden kehittämisperiaatteet ja tulevaisuuden tarpeet raportissa (Väyläviraston julkaisuja 75/2022) on esitetty tarkemmin tunnistettuja investointitarpeita yhteysväleittäin. Yhteenveto investointitarpeista perustuu pääväyläasetuksen palvelutasoanalyyseihin sekä ELY-keskusten ja Väyläviraston suunnitelmiin ja tarpeiden arviointiin.

Taulukossa maanteiden pääväylien liikennemäärät, palvelutasopuutteet investointitarpeet yhteysväleittäin.
Taulukko: Maanteiden pääväylien liikennemäärät, palvelutasopuutteet investointitarpeet yhteysväleittäin.

Muun päätieverkon kehittämistarpeet 2024–2035

Muulla päätieverkolla (noin 8 000 km) yleinen palvelutasopuute on korkea henkilövahinkojen onnettomuusaste sekä nopeusrajoituksen vaihtelu. Helsingin seudun vilkasliikenteisen kantatiet erottuvat muiden pääteiden joukosta sujuvuusongelmiensa takia. 

Muun päätieverkon merkittävimpien palvelutasopuutteiden korjaamisen kustannuksiksi seuraavan noin 10 vuoden aikana on arvioitu yhteensä noin 1,5–2 mrd. euroa. Yhteenveto investointitarpeista perustuu ELY-keskusten arvioihin ja osittain jo tehtyihin suunnitelmiin. Suurimpia yksittäisiä suunnittelussa olevia hankkeita ovat esimerkiksi valtatie 18 Seinäjoki-Jyväskylä, kantatie 67 Ilmajoki-Seinäjoki, valtatie 14 Juva-Parikkala ja kantatie 51 Kirkkonummi-Inkoo. 

Muun tieverkon karkeasti arvioituihin investointitarpeisiin sisältyy myös tien rakenteen parantamiseen ja siltoihin liittyviä kustannuksia. Useiden ELY-keskusten alueella on myös tunnistettuja tarpeita, joille ei ole vielä kustannusarviota.

ELY-keskuksittain muun päätieverkon investointitarpeet jakautumat alueellisesti seuraavasti

EPO-ELY

130

270

400

KAS-ELY

190

10

200

KES-ELY

270

10

280

LAP-ELY

20

50

70

PIR-ELY

50

50

100

POP-ELY

100

10

110

POS-ELY

200

20

220

UUD-ELY

0

130

130

VAR-ELY

40

50

90

Yhteensä

1000

600

1 600

Taulukossa muiden valtateiden liikennemäärät ja palvelutasopuutteet yhteysväleittäin
Taulukko: Muiden valtateiden liikennemäärät ja palvelutasopuutteet yhteysväleittäin
Taulukossa muiden kantateiden liikennemäärät ja palvelutasopuutteet yhteysväleittäin.
Taulukko: Muiden kantateiden liikennemäärät ja palvelutasopuutteet yhteysväleittäin.

Perusväylänpidon parantamistarpeet

Koko maantieverkolla (noin 78 000 km) on paljon pieniä yksittäisiä ongelmakohteita, joissa palvelutaso, liikenneturvallisuus ja kunto eivät vastaa nykyliikenteen tarpeita. Parantamistarpeita on laajasti sekä päätieverkolla että seutu- ja yhdystieverkolla ja kaupunkiseuduilla. Maantieverkon pienehköjä parantamistarpeita on tunnistettu ainakin 2–3 Mrd. euron edestä alueellisissa liikennejärjestelmää koskevissa suunnitelmissa. 

Tyypillisiä maantieverkon parantamistarpeita ovat erilaiset liittymä- ja kaistajärjestelyt, eritasoliittymien parantaminen, teiden ja siltojen parantaminen, teiden rakenteen parantaminen, raskaan liikenteen palvelualueet, satama- ja terminaaliyhteyksien kehittäminen, ympäristöhaittojen torjunta sekä liikenneturvallisuuden, kävelyn ja pyöräilyn, liityntäpysäköinnin ja joukkoliikenteen edistämiseen liittyvät toimet. Yksittäiset pienet parantamistarpeet ovat kustannuksiltaan pääosin 1–5 milj. euroa, toimenpiteestä riippuen myös edullisempia. Useissa kohteissa on myös kuntien merkittävä rahoitusosuus, mikä tukee kuntien maankäytön kehittämistä. 

Parantamishankkeilla on mahdollisuus panostaa joustavasti elinkeinoelämän ja yhdyskuntien muutostarpeisiin useissa kohteissa eri puolella Suomea, jolloin saadaan vaikuttavuutta laajemmalle alueelle ja ajankohtaisiin tarpeisiin. Vaikutusten laajuus on pitkälti verrannollinen käytettävissä olevaan rahoitukseen. Yksittäiset hankkeet parantavat paikallisia liikenneolosuhteita ja laajemmalla ohjelmalla voidaan kohdistaa haluttuja vaikutuksia laajemmalle alueelle. 

Liikenne 12- suunnitelmassa on esitetty rahoitusta maantieverkon perusväylänpidon parantamishankkeisiin ja sen kohdentaminen on esitetty seuraavasti:

  • välttämättömiin alueellisiin elinkeinoelämän kohteisiin 20–25 M€ vuodessa
  • liikenneturvallisuutta parantaviin kohteisiin, kuten pieniin tie- ja liittymäjärjestelyihin 5–10 M€ vuodessa
  • kävelyä ja pyöräilyä edistäviin kohteisiin valtion verkolla 10 M€ vuodessa
  • liityntäpysäköintiin yleisesti valtion verkolla 2–5 M€ vuodessa

Väyläverkon investointiohjelmassa on esitetty nimettyjä perusväylänpidon parantamishankkeita yhteensä noin 160 milj. euron edestä. Toteutukseen ehdolla olevien kohteiden valinnassa on painotettu elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä, työmatkaliikenteen tarpeita ja liikenneturvallisuutta. Hankkeiden toteutukseen ei ole osoitettavissa perusväylänpidon rahoitusta ainakaan vuosina 2023–2024.

Perusväylänpidon parantamishankkeilla tavoiteltavia vaikutuksia ovat mm.

  • matka- ja kuljetusaikojen lyhentäminen
  • ajo- ja kuljetuskustannusten pienentäminen
  • liikenteen täsmällisyyden ja matka-aikojen ennustettavuuden parantaminen
  • liikenneturvallisuuden parantaminen
  • kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden parantaminen
  • liikenneverkkojen käytettävyyden säilyttäminen
  • väylien hoito- ja ylläpitokustannusten pienentäminen