Yhteenveto maantieverkon haasteista

Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat liikennevirtoihin

Vuonna 2022 toimintaympäristössä ja liikenne- ja kuljetusvirroissa tapahtuneiden muutosten vaikutuksista on vielä haastava muodostaa kuvaa. Pidemmällä aikavälillä koko liikennejärjestelmän strateginen tilannekuva voi muuttua merkittävästi. Tieliikenteeseen vaikuttaa esimerkiksi raaka-aineiden saannin loppuminen Venäjältä ja polttoaineiden hinnan nousu sekä mahdollinen liikenteen päästökauppa. Näillä on vaikutuksia myös maanteiden liikennesuoritteeseen, mutta kokonaisuutena vaikutusten arvioidaan olevan maltillisia ja liikenteen siirtymät jakautuvat laajemmin koko tieverkolle. Alustavien arvioiden mukaan päästökauppa siirtäisi liikennevirtoja hieman tieverkolta rataverkolle ja kaupunkiseuduilla kävelyyn ja pyöräilyyn. Liikenteen siirtymät hidastaisivat jonkin verran liikenteen kasvua, mutta se ei poistaisi todettuja tieverkon kehittämistarpeita vaan lähinnä siirtäisivät niitä kauemmas tulevaisuuteen.

Kuljetusvirroissa tapahtuvia muutoksia seurataan tiivistämällä yhteydenpitoa rahdinantajien, kuljetusyritysten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa. Seurannan tarkoituksena on ymmärtää muutosten vaikutukset väyläverkolla ja erityisesti mahdolliset muutostarpeet Väyläviraston ja tienpidon osalta ELY-keskusten toiminnassa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä.

Vuonna 2021 maanteiden liikennesuorite kasvoi keskimäärin noin 2 % edelliseen vuoteen verrattuna. Vaikka maanteiden kokonaisliikennettä oli edellisvuotta enemmän, niin vuotuiset liikennemäärät olivat vielä noin 5 % alhaisemmat, kun liikennemääriä verrataan koronapandemiaa edeltäneeseen aikaan. Aikaisempina vuosina maanteiden liikennesuoritteen kasvu on ollut hyvin tasaista.

Liikenne ja viestintävirasto Traficom on julkaissut uudet valtakunnalliset liikenne-ennusteet joulukuussa 2022. Toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vaikutusta liikennesuoritteen tulevaan muutokseen on arvioitu aina vuoteen 2050 saakka. Maantieverkon liikennemääriä, palvelutasoa ja palvelutasopuutteita koskevat tarkastelut päivitetään seuraavan kerran keväällä 2023 perustuen uuteen liikenne-ennusteeseen ja vuoden 2022 lähtötietoihin.

Suurimpana haasteena on laajan maantieverkon pitäminen riittävän hyvässä kunnossa

Laajan maantieverkon pitäminen riittävässä kunnossa on kallista. Haasteena ovat etenkin vähäliikenteisen tieverkon kunto ja sen heikkeneminen, siltojen isot peruskorjaustarpeet ja talvikunnossapito. Ilmastonmuutoksen eteneminen nopeuttaa teiden rappeutumista ja lisää kunnossapidon tarvetta ja kustannuksia. Maantieverkon kunnon kehittymisen kannalta keskeistä on perusväylänpidon riittävä rahoitustaso. Kahden viimeisen vuoden aikana merkittävästi noussut kustannustaso lisää kunnossapidon haasteita.

Henkilöliikenteessä korostuu päällysteiden heikko kunto, kaupunkiseutujen paikallinen ruuhkautuminen ja alemmalla tieverkolla talvihoidon riittävyys erityisesti työmatkaliikenteessä.

Tavaraliikenteessä korostuu päällysteiden ja sorateiden heikko kunto ja kelirikosta johtuvat painorajoitukset. Maanteiden pääväylät vastaavat pääosin liikenteen ja kuljetusten tarpeisiin, mutta edellyttävät myös kehittämistoimia useilla yhteysväleillä (mm. liikenneturvallisuuden ja palvelutason parantaminen).

Maanteiden korjausvelka jatkaa kiihtyvää kasvuaan alhaisemman rahoitustason ja voimakkaasti nousseen kustannustason johdosta ja on nyt noin 1,65 miljardia euroa. Koko valtion väyläverkon korjausvelasta noin 55 % kohdistuu tieverkolle. Päällystetyistä teistä noin 7 900 km on huonokuntoisia (14 %), joista noin 850 km kohdistuu pääteille. Huonokuntoisten maanteiden päällysteiden määrä on noin kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Pääteiden kunnon heikentyminen pysäytettiin vuonna 2020 ja niiden kunto pystytään pitämään suunnilleen nykytasolla tulevinakin vuosina, mutta kustannustason nousu tekee tästä entistä haastavampaa. Vähäliikenteisten teiden päällysteiden kunto huononi vuosina 2021–22 ja sama trendi jatkuu myös vuonna 2023. Huonokuntoisia vähäliikenteisiä teitä on koko maassa. Näiden teiden vaurioita joudutaan vähäisen rahoituksen takia runsaasti paikkaamaan, millä siirretään kattavampia korjaustoimenpiteitä tulevaisuuteen.

Päällystettyjen teiden rakenteellisen kunnon parantaminen edellyttää merkittävää panostusta vähäliikenteisillä teillä ja keskeisellä verkolla muun muassa kriittisiin painumakorjauksiin. Vuonna 2023 tällaisiin toimenpiteisiin on erittäin niukasti rahoitusta.

Maantiesilloista noin 800 kpl on huonokuntoisia (5 %), joista pääteillä on noin 210 kpl. Siltojen kunnon heikkeneminen on kiihtymässä, joka näkyy erityisesti tyydyttäväkuntoisten siltojen määrän voimakkaana nousuna.

Yhteiskunnan muutokset ja kasvavat kaupunkiseudut luovat haasteita. Henkilöliikenteen näkökulmasta korostuu työmatkaliikenteen tarpeet, kaupunkiseutujen kehittämisen tukeminen, kestävän liikenteen houkuttelevuuden ja turvallisuuden lisääminen sekä liikenteen haittojen vähentäminen, muun muassa pohjavesi- ja melusuojaustarpeet. Tavaraliikenteen haasteet liittyvät pistemäisiin parantamistoimenpidetarpeisiin (teollisuus- ja logistiikkakeskukset, satamat), paikoin tieverkon puutteisiin raskaan kaluston näkökulmasta (tieverkon geometria, kapeus, ohitusmahdollisuudet, liittyminen, sillat, yhdistettävyys) sekä kaupunkien/satamien sisääntuloväylien ruuhkautumiseen. Väyläkapasiteetin jakamiseen ja valintoihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi priorisoimalla kaistoja joukkoliikenteen ja raskaan liikenteen käyttöön kaupunkien sisääntuloteillä sekä hinnoittelulla.

Tieliikenteen turvallisuuden parantaminen

Tieliikennekuolemien määrässä ei ole viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, eikä edellisen vuosikymmenen (2010−2020) puolittamistavoitetta ole saavutettu. Suomi on jäänyt liikenneturvallisuuden kehityksessä muista Pohjoismaista jälkeen, ja nykyinen kansallinen ja EU:n kuolemien ja vakavien loukkaantumisten puolittamistavoite 2020−2030 tulee olemaan haasteellinen.

Onnettomuuksien määrä on suurin vilkasliikenteisillä pääteillä, mutta liikenneturvallisuuden palvelutasopuutteita löytyy laajasti koko päätieverkolta. Pääteiden liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrä on pitkällä aikavälillä jatkuvasti vähentynyt, mutta myönteinen kehitys on ollut tavoitteisiin nähden liian hidasta.

Turvallisuutta voidaan parantaa muun muassa alentamalla nopeusrajoituksia ja parantamalla liittymäjärjestelyjä sekä kävelyn ja pyöräilyn olosuhteita. Tärkeimmät kehittämiskohteet ovat pääväylien onnettomuusalttiit tiejaksot sekä suojattomien tienkäyttäjien turvallisuus taajamissa. Pääväylien turvallisuuspuutteet tulee korjata ja nostaa palvelutaso vaatimuksia vastaavaksi. Taajamissa tulee keskittyä erityisesti suojattomien tienkäyttäjien olosuhteiden parantamiseen. Laadukas perusväylänpito tulee varmistaa sen ollessa edellytys tieverkon nykyisen turvallisuustason ylläpitämisessä.

Pääväylien palvelutason parantaminen

Matkojen ja kuljetusten nopeustaso on pääteillä keskimäärin hyvä. Liikenne-suoritteesta 66 % ajetaan 100–120 km/h rajoitusalueella ja 7 % ajetaan alle 80 km/h rajoitusalueella. Raskaan liikenteen palvelutasoa voidaan parantaa etenkin vähentämällä nopeusrajoituksen vaihtelua.

Matka-aikojen ennakoitavuus koetaan hyväksi sekä kansalaisten että elinkeinoelämän asiakastutkimuksissa.

Palvelutasoanalyysin mukaan maanteiden pääväylillä (5515 km) on tunnistettuja puutteita yhteensä noin 1100 tiekilometrillä ja lisäksi noin 900 tiekilometrillä tarvittaisiin pieniä toimenpiteitä riittävän palvelutason turvaamiseen. Maanteiden pääväylistä noin 3 500 km on pääväyläasetuksen mukaisessa hyvässä palvelutasossa.

Näistä puutteista kaikkein merkittävimpiä on yhteensä noin 200 tiekilometrillä palvelutasossa sujuvuuden, turvallisuuden tai ympäristöhaittojen kannalta. Erityisesti näiden tieosuuksien palvelutaso tulisi nostaa vastaamaan asetuksen vaatimuksia sekä nykyisiä liikennemääriä ja kuljetustarpeita.

Maanteiden pääväylien palvelutasopuutteiden korjaamisen kustannuksiksi seuraavan noin 10 vuoden aikana on arvioitu yhteensä noin 6,25 mrd. euroa. Suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat valtateille 3, 4, 9, 12, 15, 25 ja kantateille 40, 50 sekä valtateille 2, 5, 6, 8, 13, 19, 21.

Tästä kokonaisuudesta kaikkein merkittävimmät investointitarpeet ovat noin 3 mrd. euroa, josta väyläverkon investointiohjelmassa on esitetty toteutukseen noin 1,63 mrd. euron hankkeet (mukaan lukien perusväylänpidon parantamishankkeet ja MAL-hankkeet). Erityisesti maanteiden pääväylille kohdistettavat kehittämistoimet parantavat merkittävästi elinkeinoelämän kuljetusten palvelutasoa ja turvallisuutta.

Muulla päätieverkolla (8 000 km) yleinen palvelutasopuute on korkea henkilövahinkojen onnettomuusaste sekä nopeusrajoituksen vaihtelu.

Maantieverkon palvelutason kehittyminen tulevaisuudessa riippuu pitkälti tieliikenteen tulevasta kasvusta ja ruuhkautumisen lisääntymisestä. Maantieverkon palvelutaso voi paikoin heikentyäkin nykytilanteeseen verrattuna. Maantieverkolla on erittäin tärkeä merkitys elinkeinoelämän kilpailukyvylle ja alueiden kehittämiselle.