Tässä tilannekuvassa tarkastellaan väestönkehityksessä havaittuja kehitystrendejä liikennejärjestelmän näkökulmasta. Keskeisenä tietopohjana ovat väestöennusteet ja muut asiaa käsittelevät selvitykset. Tilannekuvaa päivitetään vuosittain. Päivityksestä vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Yhteenveto
- Maahanmuutto määrittää Suomen tulevaisuuden väestökehitystä, sillä syntyvyys on alhaisella tasolla ja väestö ikääntyy.
- Alueelliset erot väestökehityksessä ovat merkittäviä. Suuret kaupungit kasvavat ja säilyttävät elinvoimaisuutensa, kun taas maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa väestö vähenee.
- Kunnat joutuvat mukauttamaan palveluverkkojaan muuttuvan väestörakenteen mukaan. Väestöään menettävä alue voi kuitenkin olla elinvoimainen, jos se pystyy sopeutumaan väestörakenteen muutokseen ja tarjoaa asukkailleen hyvän paikan elää.
- Koska eri ikäryhmät liikkuvat eri tavoin, väestörakenteen muutos vaikuttaa liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin.
- Erityisesti vaatimukset liikennejärjestelmän esteettömyydestä ja palvelujen saavutettavuudesta kasvavat. Iäkkäät kuljettajat nousevat tärkeäksi liikenneturvallisuustyön teemaksi.
Liikkumista haittaava este 75 vuotta täyttäneistä on
Maahanmuutto määrittää Suomen väestökehitystä
Väestönmuutos on maailmanlaajuinen megatrendi. EU nosti sen keväällä 2024 julkaisemassaan trendiraportissa kolmanneksi Euroopan tulevaisuutta muokkaavaksi kehityskuluksi vihreän ja digitaalisen siirtymän rinnalle. Euroopan väestö vähenee sekä suhteellisesti että absoluuttisesti alhaisen syntyvyyden vuoksi.
Myös Suomessa väestö ikääntyy nopeasti, ja syntyvyys on maailman alhaisimpia. Suomessa on Japanin ja Italian jälkeen maailman vanhin väestö, ja Pohjoismaista väestömme kasvaa hitaimmin. Vuodesta 2007 lähtien Suomen väkiluku on kasvanut enemmän maahanmuuton kuin luonnollisen väestönlisäyksen ansiosta.
Tilastokeskuksen lokakuussa 2024 julkaistun väestöennusteen mukaan Suomi saisi muuttovoittoa ulkomailta 52 000 henkilöä vuonna 2024, 45 000 henkilöä vuoden 2025 aikana ja sen jälkeen 40 000 henkilöä vuosittain. Tämä on selvästi enemmän kuin vuoden 2021 ennusteessa, jossa muuttovoitoksi oletettiin 15 000 henkilöä.
Tilastokeskuksen maahanmuuttoa koskevan oletuksen perusteena on voimakkaasti kohonnut nettomaahanmuuton taso. Vuonna 2023 nettomaahanmuutto oli tilastointihistorian korkein, lähes 58 000 henkilöä. Osan kasvusta selitti se, että tilapäisen suojelun nojalla Suomesta oleskeluluvan edellisenä vuonna saaneilla ukrainalaisilla oli mahdollisuus hakea kotikuntaa maaliskuusta alkaen. Myös maahanmuutto Aasiasta Suomeen jatkoi kasvuaan.
Tilastokeskuksen oletusta maahanmuutosta on pidetty rohkeana, sillä noin 40 000 henkilön vuosittainen nettomaahanmuutto tarkoittaisi, että Suomi olisi siirtynyt pysyvästi Australian ja Kanadan kaltaiseksi korkean maahanmuuton maaksi. Väestöön suhteutettuna maahanmuuton taso olisi korkeampi kuin se on ollut Ruotsissa viime vuosikymmeninä. Muuttovoitto ulkomailta ei ollut vuonna 2024 aivan Tilastokeskuksen ennusteen mukainen, mutta säilyi kuitenkin korkealla tasolla ollen hieman yli 47 000 henkilöä.
Korkean maahanmuuton ansiosta työikäisen väestön määrän arvioidaan kasvavan lähes 300 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Työikäisten määrä saavuttaisi huippunsa 2050-luvun alussa. Työperäisen maahanmuuton korkeaa tasoa ei ole kuitenkaan helppoa ylläpitää, sillä useat muutkin länsimaat kilpailevat samoista työntekijöistä, eikä Suomi ole perinteisesti kuulunut houkuttelevimpien maiden joukkoon.
Maahanmuuttoon vaikuttavat myös globaalit kriisit. EU:n trendiraportin mukaan väestön koon ja ikärakenteen epätasapaino sekä ilmastokriisi kasvattavat muuttoliikkeitä EU:n ja muiden maanosien välillä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, että konflikti Euroopassa voi aiheuttaa jo muutamissa viikossa miljoonien paon EU:hun. Tämän vuoksi Suomessakin on varauduttava maahantulijoiden määrän nopeisiin vaihteluihin.
Ikärakenne muuttuu: vähemmän lapsia, enemmän eläkeläisiä
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan matalan syntyvyyden vaikutukset ikärakenteeseen näkyvät viimeistään 2060-luvulla. Ennusteessa oletettu korkea maahanmuutto ei pysäytä väestöllisen huoltosuhteen heikkenemistä, vaan ainoastaan siirtää sitä eteenpäin.
Konsultointitoimisto MDI on tarkastellut vuoden 2025 väestöennusteessaan väestökehitystä vuoteen 2050 saakka. Perusuran lisäksi ennusteessa on kuvattu kolme vaihtoehtoista skenaariota: kaupungistuva, hajautuva ja kansainvälistyvä Suomi. Skenaarioissa on eroja vain maan sisäisen muuttoliikkeen ja maahanmuuton laskennassa.
Kansainvälistyvän Suomen skenaariossa maahanmuutto perustuu muutaman viime vuoden korkeaan nettomaahanmuuton tasoon. Muissa skenaarioissa oletetaan, että 2020-luvun keskimääräinen maahanmuutto jatkuu (n. 26 500 henkilöä muuttovoittoa vuodessa). Hajautuvassa skenaariossa sisäinen muuttoliike jakautuu korona-ajan kaltaisesti alueellisesti aiempaa tasaisemmin. Kaupungistumisen skenaariossa korona-ajan poikkeuksellinen sisäinen muuttoliike on poistettu. Muissa skenaarioissa molemmat ovat mukana.
MDI:n mukaan vain noin kymmenesosassa kunnista syntyi vuosien 2023-2024 aikana enemmän lapsia kuin ihmisiä kuoli. Nämä kunnat ovat lähinnä suuria kaupunkeja, näiden kehyskuntia sekä yksittäisiä korkean syntyvyyden kuntia Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Syntyvyyden voimakkaan laskun takia koululaisten määrä vähenee lähes jokaisessa Suomen kunnassa. Ilman syntyvyyden kasvua peruskouluikäisiä on MDI:n mukaan vuonna 2050 noin 100 000 henkilöä nykyistä vähemmän 2020-luvun keskitason maahanmuutolla. Edes korkea maahanmuutto ei elvytä ennustejakson aikana peruskouluikäisten määrää, vaan se jää pysyvästi selvästi nykyistä tasoa matalammaksi, ellei syntyvyys kasva merkittävästi.
Suurimmassa osassa kuntia koululaisten määrä vähenee yli 20 prosentilla. Yksittäisissä kunnissa koululaisten määrä lähes puolittuu seuraavan seitsemän vuoden aikana. Jos syntyvyys ei nouse, koululaisten määrä on vain yksittäisissä suurissa kaupungeissa nykyistä suurempi vuonna 2050. Lasten määrän väheneminen merkitsee kunnille pysyvää murrosta.
Samaan aikaan ikääntyminen kiihtyy. Suomen väestörakenne ikääntyi voimakkaasti 2010-luvulla ja tämä prosessi jatkuu tulevina vuosikymmeninä. MDI:n ennusteen mukaan yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa noin 174 000 henkilöllä vuoteen 2050 mennessä. Tämä ikäryhmä kasvaa vuosien 2024-2050 aikana jokaisessa Suomen kunnassa.
Yli 84-vuotiaan väestön kasvu ja ylipäätään iäkkään väestön kasvu on MDI:n mukaan suurinta suurilla kaupunkiseuduilla ja näiden ympärille rakentuneilla hyvinvointialueilla. Näillä alueilla palvelutarve kasvaa erityisen voimakkaasti, mutta hoivapalveluiden tarve lisääntyy nopeasti kaikkialla Suomessa.
Alueiden väestökehityksen erot kasvavat
Väestökehityksestä johtuva alueiden erilaistuminen on yksi Suomen suurimmista yhteiskuntapoliittisista haasteista. Suurimmat kaupungit ja niitä ympäröivät seudut ovat olleet työpaikka- ja talouskehityksen voittajia, kun taas ydinmaaseudun ja reuna-alueiden kunnat ovat menettäneet väestöä ja elinvoimaa. Väestöennusteet viittaavat siihen, että tämä kehitystrendi voimistuu.
Vuonna 2024 vain neljä maakuntaa sai muuttovoittoa. Eniten muuttovoittoa saivat Uusimaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, kun taas Pohjois-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Kanta-Häme kärsivät suurimmat muuttotappiot. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väkiluku kasvaa vuoteen 2045 mennessä kahdeksassa maakunnassa ja vähenee yhdessätoista. Eniten kasvavat Uusimaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi, kun taas Kymenlaakso, Etelä-Savo ja Kainuu menettävät yli kymmenesosan väestöstään.
MDI:n mukaan väestöpohja kasvaa suurilla kaupunkiseuduilla, kun taas muualla väestö vähenee voimakkaasti. Sisäisen muuttoliikkeen lisäksi väestökehitystä muovaavat maahanmuuton jakautuminen sekä alueiden ikärakenteen erot. Pienemmissä kunnissa yli 84-vuotiaan väestön kasvutahti on hieman muita alueita hillitympää. Näillä alueilla muu väestö kuitenkin supistuu samaan aikaan voimakkaasti, mikä kasvattaa iäkkään väestön osuutta.
MDI:n vuoden 2024 väestöennusteen mukaan maahanmuutolla on oletettua vähäisempi vaikutus aluetason väestökehitykseen. Tämä johtuu siitä, että maahanmuutto keskittyy voimakkaasti suurimpiin kaupunkeihin. Vieraskielisillä on korkea alttius muuttaa etenkin pääkaupunkiseudulle. Maahanmuuton taso vaikuttaa siten melko vähän alueellisen väestökehityksen kokonaiskuvaan. Jos kehitys pysyy viime vuosien uralla, toteutuu skenaario kaupungistuvasta Suomesta.
Suurimmassa osassa kuntia vieraskielisten alttius muuttaa on MDI:n mukaan huomattavasti korkeampi kuin kotimaisilla kieliryhmillä. Keskisuurissa kaupungeissa ja osassa seutukaupunkeja väestökehitys palautuisi mielekkäälle uralle, jos pitovoima vieraskielisten ryhmässä kasvaisi. Tällöin suurissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla väestökehitys heikentyisi merkittävästi. Pienimmissä kaupungeissa ja merkittävässä osassa maaseutukuntia tuleva väestökehitys sen sijaan säilyy haastavana, vaikka pitovoima vieraskielisten ryhmässä kasvaisi.
Vuoden 2024 lopussa 10,8 % Suomen väestöstä oli vieraskielisiä. Alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja vieraskielisten määrässä. Uudellamaalla lähes viidennes väestöstä oli vieraskielisiä, kun Etelä-Pohjanmaalla osuus jäi alle 4,5 prosenttiin.
Väestönmuutos edellyttää kunnilta sopeutumista
Jos väestökehityksen trendit jatkuvat nykyisellään, sopeutumisen tarve kasvaa. Kunnat joutuvat mukauttamaan palveluverkkojaan, palvelujen tarjontaa ja kustannuksia muuttuvan väestörakenteen mukaan.
Itä-Suomen yliopiston selvityksen mukaan myös väestöään menettävä alue voi olla elinvoimainen, jos se tarjoaa asukkailleen hyvän paikan elää. Väestön väheneminen ei siten ole sama asia kuin kurjistuminen. Elinvoimaa voidaan ylläpitää väestön vähetessäkin, jos palvelut ja toiminta mukautetaan tilanteeseen.
Väestöään menettävien alueiden kannalta on mielenkiintoista, että useimmissa taloudellisesti kehittyneissä maissa elämänlaatu koetaan keskimäärin korkeammaksi maaseutuvaltaisilla alueilla kuin suurkaupungeissa. Myös Suomessa viisi suurinta kaupunkiseutua ja pienemmät kaupunkiseudut jäävät keskimäärin hieman maaseutuvaltaisimpien alueiden jälkeen elämäntyytyväisyydessä ja onnellisuudessa (Ympäristöministeriö 2025). Harvaan asutulla maaseudulla ollaan Suomessa kaikkein tyytyväisimpiä omaan asuinympäristöön ja vastaavasti vähiten tyytyväisiä pienemmissä kaupungeissa.
Itä-Suomen yliopiston tekemä kestävän elinvoimaisuuden indikaattoritarkastelu osoitti, että väestöltään vähenevillä alueilla on monia kuntia, jotka pärjäävät hyvin väestön vähenemisestä huolimatta. Yksi elinvoimaisuutta lisäävä tekijä on väestön vähenemisen hyväksyvä älykäs sopeutuminen. Se ohjaa kuntia keskittymään vähenevien resurssien suuntaamiseen nykyisten asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen. Menestyksekkäästi sopeutuvien kuntien vahvuuksina tunnistettiin mm. matkailu ja loma-asuminen, hyvä sijainti kohtuullisen välimatkan päässä suuremmasta keskuksesta tai sijainti hyvien liikenneyhteyksien varrella.
Älykäs sopeutuminen viittaa usein tilanteisiin, joissa kunnat mukautuvat väestön vähenemiseen. Sopeutumista tarvitaan kuitenkin myös kasvuseuduilla. Ne joutuvat vastaamaan nopeasti kasvavan väestön palvelutarpeisiin ja kohtaavat samalla asukkaiden ikääntymisen ja pienenevien ikäluokkien haasteet.
Väestönmuutos muuttaa liikkumistarpeita
Lasten määrän väheneminen ja iäkkään väestön määrän kasvu on pysyvä muutos. Koska eri ikäryhmät liikkuvat eri tavoin, väestörakenteen muutos vaikuttaa liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon toimintaympäristöanalyysissä arvioidaan, että vanhusväestön määrän lisääntyminen voi näkyä mm. julkisen liikenteen käytön lisääntymisenä ja erilaisten toimintarajoitteisille tarkoitettujen palvelujen tarpeen kasvuna.
Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös kuntien palveluverkkoon. Lasten määrän lasku vähentää koulujen ja päiväkotien tarvetta. Tämä saattaa kasvattaa koulu- ja päiväkotimatkojen pituutta. Toisaalta kotihoidon matkat vanhusten luo ja iäkkäiden matkat terveyspalveluihin lisääntyvät. Myös iäkkäiden vanhempien lapset saattavat matkustaa yhä useammin hoitamaan kotona asuvien vanhempiensa asioita, mikäli vanhusten palveluja joudutaan karsimaan eikä hoivakodeissa ole riittävästi paikkoja.
Taloudellinen toimeliaisuus saattaa vähentyä monissa työikäistä väestöä menettävissä kunnissa, sillä alueiden elinvoiman kannalta työvoiman tarjonta on tärkeä tekijä. Toisaalta väestön ja työpaikkojen keskittyminen suuriin kaupunkeihin voi johtaa ruuhkautumisen kasvuun kaupunkiseutujen tie- ja katuverkolla. Tämä lisää painetta kehittää kaupunkiseutujen liikennejärjestelmiä ja kaupunkien välisiä väyliä.
Henkilöliikennetutkimuksessa (HLT 2021) havaittiin, että eri ikäryhmien matkojen tarkoitukset seurasivat luontaista elämäntilanteeseen liittyvää logiikkaa. Koulutukseen ja opiskeluun liittyviä matkoja tekivät eniten alle 17-vuotiaat, työ- ja työasiamatkoja työikäiset ja kyyditsemismatkoja lasten vanhempien ikäryhmä. Vapaa-ajanmatkojen määrä oli suurin 6–17-vuotiailla. Eläkeiässä matkojen kokonaismäärä väheni, sillä pois jääneet työmatkat eivät merkittävässä määrin korvautuneet muilla matkaryhmillä.
Liikkumista haittaavien esteiden yleisyys kasvaa iän myötä. Jokin liikkumista vaikeuttava este oli HLT:n mukaan 11 %:lla suomalaisista, mutta 75 vuotta täyttäneistä liikkumiseen vaikuttava este tai haitta oli 42 %:lla. Liikkumista haittaavat esteet vähensivät liikkumista kaikissa ikäryhmissä. Suurin vähenemä oli yli 74-vuotiailla, joilla matkaluku oli 40 % pienempi, jos vastaajalla oli liikkumista haittaava este.
Myös Helsingin seudun ikääntyneiden liikkumistottumuksia selvittäneessä tutkimuksessa todettiin, että ikääntyneet tekevät muuta väestöä vähemmän matkoja. Matkojen määrä pienenee ja pituus lyhenee varsinkin yli 80-vuotiailla. Tähän syynä ovat liikkumista rajoittavien sairauksien yleistyminen, kaatumisen pelko, ajokortista luopuminen sekä liikkumisvaihtoehtojen vähyys (Tennilä 2021).
Ikääntyneet otettava huomioon liikennejärjestelmässä
Vaikka ikääntyneiden määrä lisääntyy, eläkkeelle jäädään keskimäärin entistä toimintakykyisempänä. Tutkimusten mukaan 1990-luvulla tietyn ikäiset, esimerkiksi 70-vuotiaat, eroavat niistä, jotka olivat 70-vuotiaita 2010-luvulla. Tällaiset vertailut osoittavat, että nuoremmat ikäluokat ovat terveydeltään ja aktiviteeteiltaan hyvin erilaisia kuin heidän vanhempansa olivat saman ikäisinä.
Ikääntyneiden liikkuminen onkin lisääntynyt viime vuosina, mikä on yhteydessä tulotason kasvuun, ikääntyneiden terveydentilan parantumiseen ja aktiivisiin elämäntapoihin. Ikääntyneet ovat kuitenkin alttiita liikenneköyhyydelle. Se voi johtua henkilökohtaisista tekijöistä, kuten terveydentilasta, tai liittyä asuinpaikkaan, kuten joukkoliikennepalveluiden saatavuuteen ja palvelutasoon tai autoriippuvuuteen harvaan asutuilla alueilla (Tennilä 2021).
Traficomin iäkkäiden kuljettajien kokemuksia tarkastelevan tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmasosaa kaikista 65 vuotta täyttäneistä ajokortin haltijoista kokee autolla liikkumisen erittäin tärkeäksi päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta. Tutkimuksen mukaan koronavuosien jälkeen erityisesti niiden iäkkäiden kuljettajien osuus on kasvanut, jotka eivät käytä koskaan joukkoliikennettä.
Ikääntyneiden autoilun on ennustettu yleistyvän tulevina vuosikymmeninä. Autoilu mahdollistaa liikkumisen paikkoihin, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa kävellen, pyöräillen ja joukkoliikenteellä. Toisaalta autoilu vähentää päivittäistä fyysistä aktiivisuutta, jonka ylläpitäminen on ikääntyneille erityisen tärkeää. Ikääntyneiden lisääntyvä autoilu ja ikääntyneiden määrän voimakas kasvu ovat haasteita myös liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiselle (Tennilä 2021).
Ikääntyneiden aktiivista liikkumista voitaisiin lisätä parantamalla kävely- ja pyöräilyväylien turvallisuutta ja esteettömyyttä. Lisäksi reittien varrella tulisi olla penkkejä ja muita levähdyspaikkoja. Kävely- ja pyöräteiden kunnossapito kaikkina vuodenaikoina on myös tärkeää. Ilmastonmuutoksen edetessä paahteelta suojaavat korkeat puut ja pensaat kävely- ja pyöräilyreiteillä ja joukkoliikennepysäkkien läheisyydessä ovat entistä tärkeämpiä, sillä pitkien hellejaksojen yleistyessä kuumuus voi etenkin kaupungeissa rajoittaa ikääntyneiden liikkumismahdollisuuksia.
Väestön ikääntyessä vaatimukset liikennejärjestelmän esteettömyydestä ja palvelujen saavutettavuudesta kasvavat erityisesti iäkkäimpien suosimiin kohteisiin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä joukkoliikenteen pysäkeille. Tulevaisuuden liikennejärjestelmäsuunnittelussa pitäisi ottaa huomioon myös ikääntyneiden aktiivisen liikkumisen tukeminen. Jos ikääntyneet alkavat käyttää yhä enemmän ruoan ja muiden ostosten kotiinkuljetusta, myös digitaalisten palvelujen saavutettavuus on tärkeä varmistaa.
Koska moni ikääntynyt jatkaa autoilua, iäkkäiden kuljettajien osuus kaikista tiellä liikkujista korostuu tulevaisuudessa. Iäkkäiden liikkumisen turvallisuus nouseekin tärkeäksi liikenneturvallisuustyön teemaksi. Myös liikenneonnettomuuksien riskit kasvavat väestön ikääntymisen myötä, sillä iäkkäiden aistit ja reagointikyky heikkenevät ja kehon haurastuessa onnettomuuden seuraukset ovat aiempaa vakavampia.
Liikennejärjestelmän kehittämistarpeet monimuotoistuvat
Liikenneyhteyksien alueellinen tarve ei ole suoraan verrannollinen vakituisen väestön kehitykseen. Sujuvia matkaketjuja ja liikenneyhteyksiä tarvitaan myös harvemmin asutuille alueille palvelemaan alueilla vakituisesti ja osa-aikaisesti asuvia asukkaita sekä matkailijoita. Väestöä menettävillä alueilla on kuitenkin entistä kalliimpaa tarjota perinteistä joukkoliikennettä. Tämä saattaa heikentää väestöään menettävien alueiden liikenteellistä saavutettavuutta ja nostaa liikkumisen hintaa.
Väestön väheneminen tietyltä alueelta ei välttämättä vaikuta yritystoimintaan ja sitä palvelevaan tavaraliikenteeseen samalla tavalla kuin henkilöliikenteeseen. Esimerkiksi metsä- ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet tulevat pääosin harvaan asutuilta alueita, joilla sijaitsevat myös monet kaivokset. Myös vihreän siirtymän investointeja, kuten tuulivoimapuistoja, on tehty väestöään menettäville alueille. Alueen väestörakenne ei myöskään suoraan vaikuta liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin huoltovarmuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden näkökulmista. Väestörakenteen muutos saattaa kuitenkin entisestään pahentaa raskaan liikenteen kuljettajapulaa.
Lisääntyvä maahanmuutto vaikuttaa liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla. Helsingin seudun liikenne (HSL) totesi selvityksessään, että Helsingin seudulla asuvat ulkomaalaiset ovat suomalaistaustaisiin verrattuna keskimäärin nuorempia, pienituloisempia ja useammin työntekijätason ammateissa, työvoiman ulkopuolella tai työttöminä. Selvityksen mukaan Helsingin seudun vieraskieliset käyttävät joukkoliikennettä useammin ja autoilevat harvemmin kuin suomenkieliset. Onkin todennäköistä, että ulkomaalaistaustaisten asukkaiden liikkumistarpeet ja mahdollisuudet poikkeavat suomalaistaustaisista ja heillä on suomalaistaustaisia suurempi riski kokea liikenneköyhyyttä.
Ulkomaalaistaustainen väestö otetaan HSL:n suunnittelutoiminnassa huomioon mm. siten, että matkustajainformaatiota tarjotaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja symboliikkaa hyödynnetään paljon. Myös liikennejärjestelmäsuunnittelussa kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota vaikutusten kohdentumiseen väestöryhmittäin, vaikka ulkomaalaistaustaiset eivät suoraan ole tarkastelun kohteena. Ulkomaalaistaustaisten liikkumistavoista ja -tarpeista tarvitaan HSL:n selvityksen mukaan kuitenkin lisää tietoa.