Tässä tilannekuvassa tarkastellaan väestönkehityksessä havaittuja kehitystrendejä erityisesti liikennejärjestelmän näkökulmasta. Keskeisenä tietopohjana ovat väestöennusteet sekä yleisemmät trendiraportit ja tulevaisuuskatsaukset. Tilannekuvaa päivitetään vuosittain. Päivityksestä vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Yhteenveto keskeisistä vaikutuksista
- Maahanmuutto määrittää Suomen tulevaisuuden väestökehitystä, sillä syntyvyys on alhaisella tasolla ja väestö ikääntyy. Jos nettomaahanmuutto pysyy korkeana, työikäisten määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä.
- Väestökehityksen erot eri alueiden välillä lisäävät yhteiskunnallisia haasteita. Suuret kaupungit kasvavat ja säilyttävät elinvoimaisuutensa, kun taas maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa väestö vähenee. Maahanmuuttajat suuntautuvat suurimmille kaupunkiseuduille, mikä vahvistaa alueellista eriytymistä.
- Väestörakenteen muutokset, kuten ikääntyneiden ja maahanmuuttajien määrän kasvu, vaikuttavat liikkumistarpeisiin sekä liikennepalvelujen alueelliseen saavutettavuuteen. Tämä saattaa lisätä liikenneköyhyyttä.
Suomen väkiluku
Työikäisten osuus väestöstä
Maahanmuutto tärkeä tekijä Suomen väestökehityksessä
Väestömuutos on maailmanlaajuinen megatrendi. Se on nostettu EU:n keväällä 2024 julkaisemassa trendiraportissa vihreän ja digitaalisen siirtymän ohella kolmanneksi Euroopan tulevaisuutta muovaavaksi merkittäväksi muutokseksi. Euroopan väestö vähenee suhteessa muihin maanosiin, kuten Aasiaan, Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan. Euroopan väestö tulee pienenemään myös absoluuttisesti Euroopan alhaisten syntyvyyslukujen seurauksena, eivätkä maahanmuuttovirrat riitä korvaamaan syntyvyyden vajetta. EU:n ikääntyvä väestö aiheuttaa haasteita sekä työmarkkinoille että julkisen talouden kestävyyteen. Väestön koon ja ikärakenteen epätasapaino sekä ilmastokriisi lisäävät todennäköisesti painetta ja tarvetta muuttovirroille muiden maanosien ja EU:n välillä.
Myös Suomessa väestö ikääntyy ja syntyvyys on alhainen, minkä vuoksi maahanmuutolla on keskeinen vaikutus väestökehitykseen. Tilastokeskuksen tuoreimmassa, lokakuussa 2024 julkaistussa väestöennusteessa väestökehitystä tarkastellaan koko Suomessa vuoteen 2075 ja alueittain vuoteen 2045 asti. Ennuste on trendilaskelma, joka perustuu havaintoihin syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen menneestä kehityksestä. Ennuste kertoo, millainen väestökehitys on luvassa, jos viimeaikainen kehitys jatkuu muuttumattomana seuraavat vuosikymmenet. Ennusteessa oletetaan, että syntyvyys pysyisi tulevaisuudessa vakiona ja kokonaishedelmällisyysluku olisi 1,26. Kokonaishedelmällisyysluku on lapsimäärä, jonka naiset keskimäärin saavat elinaikanaan. Miesten elinajanodotteen ennustetaan pitenevän vajaalla neljällä ja naisten vajaalla kolmella vuodella vuoteen 2040 mennessä.
Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Suomi saisi muuttovoittoa ulkomailta 52 000 henkilöä vuonna 2024, 45 000 henkilöä vuoden 2025 aikana ja sen jälkeen 40 000 henkilöä vuosittain. Oletus kuvaa Suomen saamaa nettomaahanmuuttoa tällä hetkellä, kun tilapäisen suojelun nojalla Suomeen saapuneet ukrainalaiset jätetään tarkastelusta pois. Oletukseen liittyy epävarmuutta muun muassa Ukrainan sodan vuoksi. Muuttovoiton määrä on ennusteessa merkittävästi suurempi kuin Tilastokeskuksen vuonna 2021 julkaisemassa edellisessä väestöennusteessa, jossa vuosittainen nettomaahanmuutto oli 15 000 henkilöä.
Tilastokeskuksen maahanmuuttoa koskevan oletuksen perusteena on kahden viime vuoden voimakkaasti kohonnut nettomaahanmuuton taso. Vuonna 2023 maahanmuuttojen määrä ja nettomaahanmuutto oli tilastointihistorian korkein, lähes 58 000 henkilöä. Osan kasvusta selitti se, että tilapäisen suojelun nojalla Suomesta oleskeluluvan edellisenä vuonna saaneilla ukrainalaisilla oli mahdollisuus hakea kotikuntaa maaliskuusta alkaen. Myös maahanmuutto Aasiasta Suomeen jatkoi kasvuaan. Sri Lankasta, Intiasta, Filippiineiltä, Bangladeshista ja Kiinasta maahanmuuttoja tehtiin vuonna 2023 yli 2 000 kustakin.
Vuonna 2060 Suomen väkiluvun ennustetaan olevan 6,34 miljoonaa. Työikäisen väestön määrä kasvaisi lähes 300 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Työikäisten määrä saavuttaisi huippunsa 2050-luvun alkupuolella. Työikäisten eli 15–64-vuotiaiden osuus väestöstä on tällä hetkellä noin 62 % väestöstä, ja se säilyisi korkean nettomaahanmuuton ansiosta tällä tasolla 2050-luvun alkupuolelle asti. Tämän jälkeen osuus lähtisi laskuun, ja vuonna 2070 työikäisten osuus olisi noin 58 % väestöstä.
Tilastokeskuksen ennusteen mukainen nettomaahanmuutto lykkää väestöllisen huoltosuhteen nousua, mutta ei estä sitä kokonaan. Jos syntyvyys pysyy väestöennusteen mukaisella matalalla tasolla pitkään, vaikutus näkyy aluksi syntyvien lasten määrässä, mutta pidemmällä aikavälillä myös synnytysikäisten naisten määrässä. Matalan syntyvyyden seuraukset ikärakenteelle tulisivat nykyisellä väestökehityksellä eteen viimeistään 2060-luvulla. Ennusteen mukaan 65 vuotta täyttäneiden ja tätä vanhempien henkilöiden määrä kasvaisi tasaisesti ja ylittäisi 2060-luvun alkuun mennessä 1,75 miljoonan rajan. Vuoteen 2070 mennessä määrä kasvaisi 2 miljoonaan.
Tilastokeskuksen oletusta maahanmuutosta on pidetty väestöennusteesta käydyssä keskustelussa rohkeana, mutta ei välttämättä todennäköisenä kehityskulkuna. Noin 40 000 henkilön vuosittainen nettomaahanmuutto tarkoittaisi sitä, että Suomi olisi siirtynyt pysyvästi Australian ja Kanadan kaltaiseksi korkean maahanmuuton maaksi. Väestöön suhteutettuna maahanmuutto Suomeen olisi korkeampaa kuin se on ollut tyypillisesti Ruotsissa viime vuosikymmeninä. Lisäksi on otettava huomioon, että Suomen lisäksi moni muukin väestön ikääntymisestä kärsivä länsimaa tarvitsee työvoimaa ulkomailta. Työperäisen maahanmuuton korkeaa tasoa ei siten ole helppoa ylläpitää, sillä Suomi ei ole perinteisesti ollut houkuttelevimpien maiden joukossa. Myöskään suomalaisten asenteita ei ole pidetty laajaa työperäistä maahanmuuttoa tukevina.
Suomeen suuntautuva maahanmuutto saattaa toisaalta lisääntyä myös erilaisten konfliktien ja kriisien seurauksena. Vaikka Suomi tarvitsee nimenomaan työ- ja koulutusperusteista maahanmuuttoa, myös muista syistä saapuneet voivat olla voimavara. Kansainväliset muuttoliikkeet saattavat tulevaisuudessa haastaa myös Suomea, sillä konfliktien sekä ympäristön- ja ilmastonmuutoksen aiheuttamaa pakkomuuttoa on vaikea ennustaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, että konflikti Euroopassa voi aiheuttaa jo muutamissa viikossa miljoonien paon EU:hun. Koska globaaleja muuttoliikkeitä on yhä vaikeampi ennakoida, tarvitaan valmiutta ja varautumista maahantulijoiden määrän nopeisiin vaihteluihin.
MDI:n skenaariot maahanmuutosta
Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI julkaisee vuosittain väestöennusteen, jossa mallinnetaan erikseen jokaisen kunnan väestökehitystä sukupuolittain, ikäryhmittäin ja kieliryhmittäin. Vuoden 2024 väestöennusteessa tarkastellaan kehitystä vuoteen 2040 asti. MDI:n mukaan maahanmuuton tasossa tapahtuneet muutokset ovat olleet erittäin suuria 2020-luvulla, mikä muuttaa kuvaa tulevasta väestökehityksestä. Maahanmuuttoon liittyy kuitenkin suurta epävarmuutta. Tämän takia MDI on mallintanut maahanmuuttoa neljässä skenaariossa, jotka eroavat toisistaan ainoastaan maahanmuuton määrässä. Skenaariot mallintavat kansainvälisen muuttoliikkeen vaikutuksia osana tulevaisuuden väestökehitystä.
MDI:n väestöennusteen korkean maahanmuuton skenaariossa muuttovoiton määrä on noin 35 000 henkilöä vuodessa. Tässä skenaariossa ulkomailta saatujen muuttovoittojen oletetaan jäävän viime vuosien korkealle tasolle, mikä vastaa muiden Pohjoismaiden 2010-luvun keskitasoa. MDI:n korkean maahanmuuton skenaariossa nettomaahanmuutto on siten arvioitu hieman alhaisemmaksi kuin Tilastokeskuksen väestöennusteessa. MDI:n perusuraskenaariossa oletuksena on 2020-luvun keskitason maahanmuutto, jolloin muuttovoitto olisi noin 27 000 henkilöä vuodessa. Matalan maahanmuuton skenaariossa Suomi saisi noin 20 000 henkilön muuttovoiton vuodessa, ja hyvin matalan maahanmuuton skenaariossa muuttovoitto olisi noin 15 000 henkilöä.
MDI:n ennusteen mukaan maahanmuutto ei vaikuta merkityksellisesti koululaisikäluokkien määrän nopeaan pudotukseen 2020-luvulla. Pitkällä aikavälillä maahanmuutolla on kuitenkin merkitystä. Korkea maahanmuuton taso alkaisi kasvattaa lasten ikäryhmien kokoa 2030- ja 2040-luvulla. Myös Suomen väestön nopea ikääntyminen jatkuu tulevina vuosikymmeninä, eikä korkeakaan maahanmuuton taso vaikuta kehitykseen. Iäkkään väestön kasvu painottuu vuosien 2023–2040 aikana yli 75-vuotiaiden ikäryhmiin. 2030-luvulla yli 84-vuotiaiden määrä kasvaa erittäin nopeasti suurten ikäluokkien siirtyessä tähän ikäryhmään. Vuonna 2040 Suomessa asuu 860 000 yli 75-vuotiasta ja 310 000 yli 84-vuotiasta (nyt 620 000 ja 160 000 henkilöä).
Ulkomailta saadut muuttovoitot vaikuttavat sen sijaan merkittävästi työikäisen väestön määrään. Käytännössä työikäisten määrän kehitys on suoraan sidoksissa maahanmuuton tasoon. Ilman merkittäviä muuttovoittoja Suomen työikäinen väestö supistuisi hyvin nopeasti ja työllisen työvoiman kehitys kääntyisi todennäköisesti negatiiviseksi. MDI:n perusuraskenaarion mukainen keskimääräinen maahanmuutto (n. 27 000 henkilöä/v) riittäisi ylläpitämään nykyistä vastaavan määrän työikäisiä. Työvoima voisi tällöin kasvaa kohtuullisesti, jos työllisyysaste nousisi maltillisesti.
Korkea, vuosien 2022–2023 tasoinen maahanmuutto sen sijaan kasvattaisi merkittävästi työikäistä väestöä. Tällöin 2010-luvun heikko työikäisen väestön kehitys kääntyisi jälleen kasvuksi, mikä tarjoaisi edellytyksiä mm. kansantalouden kasvulle. Jos maahanmuuton taso putoaisi alle 2020-luvun keskitason, työikäisen väestön määrän kehitys olisi negatiivinen. Jos muuttovoitto romahtaisi takaisin 2010-luvun keskimääräisen maahanmuuton tasolle (15 000 henkilöä/v), olisi edessä 2010-luvun kaltainen työikäisen väestön määrän supistuminen.
Alueelliset erot väestökehityksessä voimistuvat
Väestökehityksestä johtuva alueiden erilaistuminen on yksi Suomen keskeisistä yhteiskuntapoliittisista haasteista. Suurimmat kaupungit ja niitä ympäröivät seudut ovat olleet työpaikka- ja talouskehityksen voittajia, kun taas ydinmaaseudun ja reuna-alueiden kunnat ja keskukset ovat heikentyneet. Tämä kehitystrendi näyttää väestöennusteiden mukaan edelleen voimistuvan.
Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaan väkiluku kasvaisi vuoteen 2045 mennessä 8 maakunnassa ja vähenisi 11 maakunnassa. Suurimman väestönkasvun saisivat Uusimaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi. Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa ja Kainuussa väestön ennustetaan vähenevän nykyisestä yli kymmenesosalla. Väestöennusteessa käytetyllä syntyvyyden tasolla syntyneiden määrä olisi kuolleita suurempi 18 kunnassa vuonna 2035 ja vain 13 kunnassa vuonna 2045. Vuonna 2023 31 kunnassa syntyneiden määrä oli kuolleita suurempi. Koko maan tasolla syntyneiden määrä kuitenkin kasvaisi tulevina vuosina hieman, ja määrä kääntyisi uudelleen laskuun vasta 2040-luvun alussa synnytysikäisten ikäluokkien pienentyessä.
Myös MDI:n vuoden 2024 väestöennusteessa tarkastellaan maahanmuuton alueellisia vaikutuksia. MDI:n mukaan maahanmuutolla on oletettua vähäisempi vaikutus aluetason väestökehitykseen. Tämä johtuu siitä, että maahanmuutto painottuu vahvasti kaupunkeihin ja vieraskielisillä on korkea alttius muuttaa maan sisällä etenkin pääkaupunkiseudulle. Maahanmuuton taso vaikuttaa siten suhteellisen vähän alueellisen väestönkehityksen kokonaiskuvaan. Jos väestönkehityksessä ei tapahdu suuria muutoksia, suuressa osassa Suomen kuntia työllinen työvoima ja tämän seurauksena laajempi taloudellinen toimeliaisuus uhkaavat vähentyä.
Vuoden 2023 lopun tilanteen mukaan Suomen väestöstä kymmenen prosenttia oli vieraskielisiä, mikä on läntisiin EU-maihin verrattuna alhainen osuus. Vieraskielisten määrä on kuitenkin kaksinkertaistunut 11 vuodessa. Alueiden välillä on suuria eroja vieraskielisten määrässä. Uudellamaalla oli vieraskielisiä eniten, noin 18 % väestöstä vuoden 2023 lopussa, kun Etelä-Pohjanmaalla vieraskielisiä oli alle neljä prosenttia.
Koska suurin osa maahanmuutosta kohdistuu suuriin kaupunkeihin, maahanmuutto kasvattaa lähinnä suurten kaupunkien työikäistä väestöä. Matala maahanmuuton taso hidastaisi siten merkittävästi suurten kaupunkien väestöpohjan kasvua. Pelkkä korkeampi maahanmuuton taso ei sen sijaan lisää maaseutukuntien tai pienempien kaupunkien väestön määrää. Myös osassa keskisuuria kaupunkeja vaikutus on maltillinen, sillä osa keskisuuristakin kaupungeista menettää jopa puolet maahanmuuttajista maan sisäisessä muuttoliikkeessä. MDI:n mukaan keskeinen maahanmuuton vaikutuksia ohjaava tekijä on vieraskielisten asuinpaikkavalinnat maan sisällä. Suurimmassa osassa kuntia vieraskielisten alttius muuttaa on huomattavasti korkeampi kuin kotimaisilla kieliryhmillä.
MDI:n mukaan etenkin keskisuurissa kaupungeissa ja osassa seutukaupunkeja väestökehitys palautuisi mielekkäälle uralle, jos pitovoima vieraskielisten ryhmässä kasvaisi. Pelkkä pitovoiman vahvistuminen nostaisi MDI:n perusuraskenaarion tasoisen maahanmuuton väestövaikutuksen näillä alueilla korkean maahanmuuton tasolle. Tällöin suurissa kaupungeissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla väestönkehitys taas heikentyisi merkittävästi. Pienimmissä kaupungeissa ja merkittävässä osassa maaseutukuntia tuleva väestökehitys sen sijaan säilyy haastavana, vaikka pitovoima vieraskielisten ryhmässä kasvaisi merkittävästi. Näihin kuntiin täytyisi kohdistua huomattavasti nykyistä suurempi osa kansallisesta maahanmuutosta, jotta kehitys voisi muuttua olennaisesti. Osassa kuntia on siten syytä varautua väestön merkittävän supistumisen vaikutuksiin.
Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskuksen selvityksessä todetaan, etteivät väestöltään vähenevien maaseutukuntien elinvoimaisuutta määrittele pelkästään taloudelliset ja väestön vähenemiseen liittyvät tekijät. Myös väestöään menettävä alue voi olla elinvoimainen, kun se on asukkailleen hyvä paikka elää. Väestön väheneminen ei siten ole synonyymi kurjistumiselle. Itä-Suomen yliopiston tekemä kestävän elinvoimaisuuden indikaattoritarkastelu paljasti, että väestöltään vähenevillä alueilla on lukuisia kuntia, jotka pärjäävät väestön vähenemisestä huolimatta suhteellisen hyvin.
Yksi elinvoimaisuutta lisäävä tekijä on väestön vähenemisen hyväksyvä älykäs sopeutuminen. Se voi ohjata kuntia keskittymään vähenevien resurssien ohjaamiseen nykyisten asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen. Väestöään menettävien ja siitä huolimatta menestyvien kuntien vahvuuksina tunnistettiin mm. matkailu ja loma-asuminen, hyvä sijainti kohtuullisen välimatkan päässä suuremmasta keskuksesta tai sijainti hyvien liikenneyhteyksien varrella. Kestävän elinvoimaisuuden tekijöistä esimerkkejä olivat tuulivoimapuistot, kiinteä valokuituverkko, uudet maaseudun asumismuodot ja -kokeilut sekä uudenlaiset yhteistyömallit palvelujen tuottamisessa.
Väestörakenteen muutos vaikuttaa liikennejärjestelmään
Alueiden elinvoiman kannalta työvoiman tarjonta on tärkeä tekijä. Tähän ei korkeakaan maahanmuuton taso tuo useimmilla alueilla kasvua, jos maahanmuuttajien asuinpaikkavalinnat jatkuvat nykyisenkaltaisina. MDI:n arvion mukaan yli puolessa Suomen kuntia työikäinen väestö supistuu voimakkaasti. Tämän seurauksena työmatkat saattavat pidentyä, mikäli ihmisten asuin- ja työpaikat ovat entistä kauempana toisistaan. Toisaalta myös työpaikat saattavat siirtyä alueelta toiselle, jos työikäinen väestö jollakin alueella vähenee merkittävästi. Taloudellinen toimeliaisuus saattaa siten vähentyä monissa kunnissa, jos väestökehitys jatkuu ennusteiden mukaisena. Väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin lisää puolestaan painetta kaupunkiseutujen liikennejärjestelmissä sekä kaupunkien välisillä väylillä. Tämä voi johtaa ruuhkautumisen kasvuun erityisesti kaupunkiseutujen tie- ja katuverkolla.
Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös liikkumistarpeisiin, jotka erilaistuvat alueiden välillä. Väestön väheneminen vaikuttaa erityisesti henkilöliikenteen palveluihin, sillä väestöä menettävillä alueilla on entistä kalliimpaa tarjota perinteistä joukkoliikennettä. Tämä saattaa heikentää ko. alueiden liikenteellistä saavutettavuutta ja nostaa liikkumisen hintaa.
Väestöään menettävien ja siitä huolimatta menestyvien kuntien vahvuuksina on tunnistettu mm. matkailu ja loma-asuminen. Matkailijoiden ja loma-asukkaiden suuri määrä saattaa parantaa myös vakinaisten asukkaiden liikennepalvelujen tarjontaa ainakin kausiluontoisesti. Näin ollen pelkkä vakituisen väestön sijoittuminen ei vaikuta liikkumistarpeisiin. Myös monipaikkainen asuminen on viime vuosikymmeninä lisääntynyt ja vapaa-ajan asunnoilla vietetyn ajan määrä kasvanut. Työperäinen kakkosasuminen on yleistynyt pitkien työmatkojen yleistyessä, ja myös kausittainen työ on lisääntynyt. Tulevaisuudessa monipaikkaisuuden arvioidaan edelleen lisääntyvän kaupungistumisen, ikääntymisen ja paikkariippumattoman työn yleistymisen vuoksi. Esimerkiksi harvaan asuttu maaseutu on muuttumassa entistä vahvemmin vapaa-ajanviettopaikaksi, sillä vakituisten ja ei-vakituisten asukkaiden kehityksen trendit ovat tällä alueella täysin päinvastaiset. On arvioitu, että vapaa-ajan asuntojen määrä harvaan asutulla maaseudulla ylittäisi 2030-luvulla vakituisten asuntojen määrän.
Väestön ikääntyminen, erityisesti vanhimpien ikäryhmien määrän huomattava kasvu, vaikuttaa liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin, sillä iäkkäiden liikkumistarpeet ja -mahdollisuudet ovat erilaisia kuin työssäkäyvien. Vaatimukset liikennejärjestelmän esteettömyydestä ja palvelujen saavutettavuudesta kasvavat erityisesti iäkkäiden suosimiin kohteisiin, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä joukkoliikenteen pysäkeille. Lisäksi liikenneonnettomuuksien riskit kasvavat väestön ikääntymisen myötä, sillä iäkkäiden aistit ja reagointikyky heikkenevät ja kehon haurastuessa onnettomuuden seuraukset ovat aiempaa vakavampia. Toisaalta ajoneuvojen automaattisten ajojärjestelmien yleistyminen todennäköisesti lisää tulevaisuudessa tieliikenteen turvallisuutta. Jos ikääntyneet alkavat käyttää yhä enemmän ruoan ja muiden ostosten kotiinkuljetusta, myös digitaalisten palvelujen saavutettavuus on tärkeä varmistaa. Yhä laajempi kotiinkuljetuksen käyttö lisää myös pakettitoimituksia asuinalueilla.
Toisaalta on otettava huomioon, että ikääntyminen on muutoksessa. Eläkkeelle jäädään keskimäärin entistä toimintakykyisempänä. Tutkimusten mukaan 1990-luvulla tietyn ikäiset, esimerkiksi 70-vuotiaat, eroavat niistä, jotka olivat 70-vuotiaita 2010-luvulla. Tällaiset vertailut osoittavat, että nuoremmat ikäluokat ovat terveydeltään ja aktiviteeteiltaan hyvin erilaisia kuin heidän vanhempansa olivat saman ikäisinä. On sanottu, että 70 on uusi 50, kun väestön terveydentila ja toimintakyky on keskimäärin parantunut, taloudellinen tilanne on vakaa ja erilaiset aktiviteetit kuuluvat yhä useamman elämään myös ikääntyneenä.
Lisääntyvä maahanmuutto vaikuttaa liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla. Helsingin seudun liikenne (HSL) on tarkastellut vuonna 2021 julkaistussa selvityksessä ulkomaalaistaustaisen väestön liikkumistottumuksia. Helsingin seudulla asuvien ulkomaalaisten todettiin olevan tilastojen perusteella moninainen ryhmä. Suomalaistaustaisiin verrattuna he ovat kuitenkin keskimäärin nuorempia, pienituloisempia ja useammin työntekijätason ammateissa, työvoiman ulkopuolella tai työttöminä. HSL:n selvityksen mukaan Helsingin seudun vieraskieliset asukkaat käyttävät joukkoliikennettä useammin ja autoilevat harvemmin kuin suomenkieliset. Tämän vuoksi vaikuttaa todennäköiseltä, että ulkomaalaistaustaisten asukkaiden liikkumistarpeet ja mahdollisuudet poikkeavat suomalaistaustaisista ja heillä on suomalaistaustaisia suurempi riski kokea liikenneköyhyyttä.
Ulkomaalaistaustainen väestö otetaan HSL:n suunnittelutoiminnassa huomioon mm. siten, että matkustajainformaatiota tarjotaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja symboliikkaa hyödynnetään paljon. Myös liikennejärjestelmäsuunnittelussa kiinnitetään aikaisempaa enemmän huomiota vaikutusten kohdentumiseen väestöryhmittäin, vaikka ulkomaalaistaustaiset eivät suoraan ole tarkastelun kohteena. Avainasemassa suunnittelussa on luotettava tieto. Ulkomaalaistaustaisten liikkumistavoista ja -tarpeista tarvitaan HSL:n selvityksen mukaan lisää sekä tilastollista että laadullista tietoa.
Väestön väheneminen tietyltä alueelta ei välttämättä vaikuta yritystoimintaan ja sitä palvelevaan tavaraliikenteeseen samalla tavalla kuin henkilöliikenteeseen. Tavaraliikenteen reitteihin vaikuttavat mm. raaka-ainelähteiden ja tuotantolaitosten sijainti. Esimerkiksi metsä- ja elintarviketeollisuuden raaka-aineet tulevat pääosin harvaan asutuilta alueita, joilla sijaitsevat myös monet kriittisiä raaka-aineita sisältävät kaivokset. Myös vihreän siirtymän investointeja, kuten tuulivoimapuistoja, on tehty väestöään menettäville alueille. Alueen väestörakenne ei myöskään suoraan vaikuta liikennejärjestelmän kehittämiseen huoltovarmuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden näkökulmista.