Katuverkon ja kaupunkiraideliikenteen tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tilannekuvassa on tarkasteltu katuverkon nykytilannetta ja tunnistettu kehitystarpeita. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Kunnat käyttivät vuonna 2023
Katuverkon kokonaispituus on Suomessa
Katuverkolla tapahtuu
Katuverkko valtakunnallisesti
Kadunpito eli kadun suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito on kuntien vastuulla. Kunnat käyttivät vuonna 2023 katujen ja yleisten alueiden investointeihin ja yllä- sekä kunnossapitoon noin 2,8 mrd. euroa. Edellisvuoteen verrattuna käytettiin noin 8 % enemmän rahaa. Kustannuksista noin 60 % muodostuu katuverkon yllä- ja kunnossapidosta ja 40 % investoinneista.
Katujen nykyisen kunnon säilyttäminen on haasteena monessa kunnassa. Katuverkon korjausajankohtaa määrittää kadun kunnon lisäksi usein kadun alla olevien energia- ja vesihuoltoverkostojen saneeraus, eikä vuosittaisten investointien tasolla pystytä kattamaan katujen noin kahden miljardin euron korjausvelkaa.
Katuverkon kokonaispituus on Suomessa noin 31 000 km ilman jalankulun ja pyöräliikenteen erillisväyliä, joita on useampi tuhat kilometriä. Noin kolmannes koko Suomen katuverkosta sijaitsee 12 kunnan alueella.
Ominaista katutilalle on sen monikäyttöisyys ja monenlainen käyttäjäkunta
Kadut palvelevat niin jalan, pyörällä, joukkoliikenteellä kuin autolla liikkuvia sekä eri kokoisella tavaraliikenteen kalustolla tehtäviä kuljetuksia. Suurin osa suomalaisten kävely- ja pyörämatkoista tehdään kaduilla ja niihin kuuluvilla jalkakäytävillä ja yhdistetyillä kävely- ja pyöräteillä. Katutilaa käytetään paljon myös tilapäiseen liiketoimintaan, kuten ravintoloiden terasseina.
Hieman alle viidennes kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista ja noin 40 % loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista tapahtuu kaduilla. Osa onnettomuuksista ei kuitenkaan päädy viralliseen liikenneonnettomuustilastoon. Sairaalatietojen mukaan etenkin pyöräilijöiden loukkaantumisiin päätyneet onnettomuudet eivät aina päädy liikenteen tilastoihin. (Tieliikenteen turvallisuus eri liikenneympäristöissä )
Katujen nopeustaso on alhainen. Digiroadin mukaan yleisin nopeusrajoitus kaduilla on 40 km/h (48 % katuverkon pituudesta). Seuraavaksi yleisin nopeusrajoitus on 30 km/h. Yli 50 km/h:n nopeusrajoitukset katuverkolla ovat harvinaisia. Alhaiset nopeusrajoitukset ja rajoitusten noudattamista tukevat ratkaisut ovat katuverkolla keskeinen liikenneturvallisuustoimenpide.
Kehittämistarpeet katuverkolla
Katuja on rakennettu paljon 1960-luvulla, ja katuympäristö ei aina vastaa nykytarpeisiin. Kehitettävää on etenkin kävelyn ja pyöräilyn liikkumisen olosuhteissa, liikenneturvallisuudessa ja esteettömyydessä. Myös liikenteen automaatiokehitys edellyttää muutoksia kaduilla. Myös vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten sähkön, jakeluinfran tarpeet tulee ottaa huomioon, kuten myös kaupunkitulviin varautuminen ilmastonmuutoksen edetessä. Pyöräliikenteen kehittämistarpeet liittyvät mm. yhteyspuutteiden ja epäjatkuvuuskohtien korjaamiseen sekä pyöräväylien laatutason nostoon. Sähköpotkulautojen määrien voimakas kasvu suurimmissa kaupungeissa edellyttää myös ratkaisuja katuverkolla.
Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittämiseksi tarvitaan verkollisia suunnitelmia, joissa tunnistetaan tavoitteena olevat kävelyn ja pyöräilyn reitit ja priorisoidaan tärkeimmät kehittämiskohteet. Myös kävelyn, pyöräilyn sekä muun kestävän liikkumiseen edistämisen ohjelmia ja niiden toteuttamista tarvitaan, kuten myös yhtenäisiä ylläpidon ja kunnossapidon käytäntöjä yli kuntarajojen.
Katujen ajoittainen ruuhkautuminen aiheuttaa ongelmia etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla niin henkilö- kuin tavaraliikenteessä. Ruuhkautuminen vaikeuttaa mm. joukkoliikenteen kulkua sekä valtakunnallisesti merkittävien satamien ja terminaalien liikenteen toimivuutta. Liikenteen sujuvoittamiseen käytettyjä keinoja ovat olleet esimerkiksi joukkoliikenteen erottelu omille kaistoilleen, hyötyliikenteelle varatut kaistat ja älykkäät liikennevaloratkaisut. Katuverkon reaaliaikainen liikenteen tilannekuva etenkin suurimmilla kaupunkiseuduilla mahdollistaisi osaltaan sujuvampia matka- ja kuljetusketjuja. Ruuhkautumiseen voidaan vaikuttaa myös pysäköintiratkaisuilla sekä kehittämällä kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteen käyttöön houkuttelevaa liikkumisympäristöä.
Tavaraliikenteen kehittämistarpeet katuverkolla liittyvät niin kaupunkilogistiikkaan kuin isojen kuorma-autojen ja ajoneuvoyhdistelmien kuljetusreittien ja risteysten toimivuuteen. Kaupunkilogistiikan tarpeet liittyvät lastaus- ja purkumahdollisuuksiin sekä jakelun informaatiojärjestelmien kehittämiseen.
Kansallisessa Digiroad-tietojärjestelmässä ylläpidetään keskeisiä tie- ja katuverkon ominaisuustietoja. Kuntien katuverkon tiedot eivät ole vielä kattavasti Digiroadissa, johtuen sekä kuntien toimittamista tiedoista, että Digiroadin tiedon vastaanottokyvystä. Liikenneväylien tietojen saaminen kattavasti yhdestä paikasta toisi lisäarvoa suunnitteluun ja mahdollistaisi osaltaan mm. liikenteen ja katuverkkoon liittyvien digitaalisten palveluiden kehittymisen. Katujen liikennemääristä on olemassa kattavaa tietoa vain muutamasta kaupungista. Valtakunnallisesti katuverkon suoritetiedon kehittäminen olisi tärkeää erityisesti tieliikenteen suoritelaskennan ja tieliikenteen päästölaskennan näkökulmasta.
Kaupunkiraideliikenne
Kaupunkiraideliikennettä ovat metro- ja raitiotieliikenne. Metrolla liikennöidään Helsingissä ja Espoossa, ja raitiotieliikennettä on Helsingin ja Espoon lisäksi Tampereella. Metro- ja raitiotieliikenteen infrastruktuurin ja kaluston omistavat kunnat, jotka vastaavat pääosin myös liikennöinnin kustannuksista.
Metroverkon pituus Helsingin ja Espoon alueilla on yhteensä 43 km. Raitiotietä on Helsingin ja Espoon alueilla 94 km, josta suurin osa on Helsingissä. Tampereen raitiotieverkon pituus on vuoden 2025 alkupuolella käyttöön otettavan uuden osuuden jälkeen 21,6 km.
Metroliikenteen kehittämisessä ajankohtaista on etenkin kapasiteetin lisääminen. Myös kulunvalvontaa ja vanhojen metroasemien laatua ollaan kehittämässä.
Raitioverkon laajennuksia suunnitellaan ja rakennetaan Helsingissä ja Tampereella, ja suunnitelmat ovat pitkällä myös Vantaalla. Myös muilla kaupunkiseuduilla on tehty selvityksiä kaupunkiraideliikenteen mahdollisuuksista. Kaupunkiraideliikennehankkeilla tavoitellaan tehokasta joukkoliikennejärjestelmää ja kestävää liikkumista sekä tuetaan yhdyskuntarakenteen tiivistämistavoitetta.
Etenkin Helsingin, mutta myös Tampereen kaupunkiseuduilla lähijunaliikenteellä on merkittävä rooli henkilöliikenteessä. Lähijunaliikenteen infrastruktuurista vastaa valtio, mutta liikennöinnin kustannuksista pääosin kunnat. Myös lähijunaliikenteen kehittämisessä ajankohtaista on kapasiteetin lisääminen ja asemien peruskorjaus.