Siirry hakuun

Vähäliikenteisen maantieverkon merkitys

Tilannekuvassa on tarkasteltu vähäliikenteisen maantieverkon merkitystä. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kahdesti vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.

Maanteistä yli puolet voidaan luokitella vähäliikenteisiksi

Maanteistä yli puolet (43 500 km) voidaan luokitella vähäliikenteisiksi, joilla keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) on alle 350 ajoneuvoa/vuorokausi. Vähäliikenteisen tiestön kunnossapitoon ei ole pystytty panostamaan riittävästi, joten näiden teiden kunto on heikentynyt osin jo erittäin huonolle tasolle. Päällystetystä tiestöstä huonokuntoisia on noin 12 % ja soratiekilometreistä noin 10 %.

Vähäliikenteisellä tieverkolla päivittäiset matkat ja kuljetukset sujuvat tyydyttävästi. Vähäliikenteisen tieverkon kunnon suurin merkitys kohdistuu metsäteollisuuden puunhankinnan kustannuksiin ja -mahdollisuuksiin.

Laajan tieverkon pitäminen riittävässä kunnossa on kallista. Haasteena on etenkin vähäliikenteisen tieverkon kunnon heikkeneminen, korjausvelka ja talvikunnossapito. Maanteistä yli puolet (43 500 km) voidaan luokitella vähäliikenteisiksi, joilla keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) on alle 350 ajoneuvoa/vuorokausi. Näiden teiden kunto ja talvihoidon taso eivät vastaa kaikkien tienkäyttäjien odotuksia. Osalle teistä tarvittaisiin rakenteen peruskorjausta. Asiakastarpeita pyritään huomioimaan muun muassa täsmätoimenpiteillä, koska laajamittainen korjaaminen tai hoidon tason nosto ei ole mahdollista.

Vähäliikenteisistä teistä on päällystettyjä noin 16 000 km, joista huonokuntoisia on noin 20 %. Loput noin 27 000 km ovat sorateitä, joista noin 10 % on huonokuntoisia. Keväisin painorajoituksia joudutaan asettamaan noin 5–10 %:iin sorateistä. Viime vuosina vähäliikenteisen tieverkon kunto on edelleen heikentynyt.

Pienistä liikennemääristä huolimatta vähäliikenteisellä tieverkolla on suuri merkitys paikallisille asukkaille ja monelle elinkeinolle muun muassa maa- ja metsätaloudelle. Liikennöitävyyden turvaaminen ja kunnon pitkäjänteinen säilyttäminen on tärkeää. Kunnon kannalta suurin merkitys kohdistuu metsäteollisuuden puunhankinnan kustannuksiin ja mahdollisuuksiin. Noin 2/3 metsäteollisuuden raakapuusta haetaan vähäliikenteisten teiden kautta. Matka- ja kuljetusketjujen toimivuus on kyettävä turvaamaan ja pitämään myös kaikkein vähäliikenteisin tieverkko (yli 20 000 km, keskimääräinen vuorokausiliikenne (KVL) alle 100 ajoneuvoa/vuorokausi) päivittäin riittävän ajokelpoisena ja tyydyttävässä kunnossa.

Vuosina 2021–2032 vähäliikenteisen tieverkon kunto laskee. Vilkasliikenteisten teiden kunnossapito priorisoidaan, joten vähäliikenteisen tieverkon kunto laskee. Huonokuntoisille teille joudutaan asettamaan enemmän paino- ja nopeusrajoituksia, mitkä lisäävät liikennöinnin kustannuksia. Talvikunnossapidon nykyinen taso pyritään säilyttämään. Suurellakaan rahamääräisellä vähäliikenteisiin teihin kohdistuvalla lisäpanostuksella ei saada aikaan näkyviä muutoksia valtakunnallisissa vaikuttavuusmittareissa. Tämä korostaa ylläpitorahoituksen kohdentamisen tärkeyttä tarpeen perusteella, johon ELY-keskuksilla on alueellaan paras asiantuntemus.

Liikennemäärää kuvataan vuoden keskimääräisellä vuorokausiliikenteellä (KVL) ja sen yksikkö on ajoneuvoa/vuorokausi.