Tieliikenteen turvallisuus
Tilannekuvassa on tarkasteltu maanteiden turvallisuutta. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kahdesti vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Maanteiden turvallisuuden nykytilanne
Maanteillä kuolleiden määrässä ei ole viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, mutta viimeisen vuosikymmenen trendi on loivasti laskeva. Kuolemien puolittamistavoitetta 2010−2020 ei saavutettu. Myös nykyinen kansallinen ja EU:n kuolemien ja vakavien loukkaantumisten puolittamistavoite 2020−2030 tulee olemaan haasteellinen.
Maanteiden kuolemista selvästi yli puolet tapahtuu pääteillä, missä syntyy myös suurin osa liikennesuoritteesta. Yleisimmät kuolemia aiheuttavat onnettomuudet ovat päätieverkolla kohtaamisonnettomuudet ja alemmalla maantieverkolla suostumisonnettomuudet. Maanteillä vakavasti loukkaantuneiden määrä on laskenut ensimmäisen tilastointivuoden 2014 jälkeen, mutta on viime vuosina pysynyt melko tasaisena. Vakavasti loukkaantuneista lähes kaksi kolmasosaa on henkilöauton kuljettajia tai matkustajia, noin 14 % moottoripyöräilijöitä ja 13 % polkupyöräilijöitä, mopoilijoita tai jalankulkijoita. Osa erityisesti pyöräilijöiden vakavista loukkaantumisista jää kuitenkin tilastoimatta.
Pääväyläverkon turvallisuutta arvioidaan tieturvallisuusdirektiivin (RISM II) mukaisesti viiden vuoden välein tehtävällä verkonlaajuisella tieturvallisuusarvioinnilla, jossa huomioidaan tien onnettomuuksien lisäksi puutteet tien ominaisuudet. Arvioinnin tulokset tuodaan osaksi strategista tilakuvaa niiden valmistuessa. ELY-keskukset tekevät alueillaan liikenneturvallisuussuunnitelmia, joista nousee tarpeita liikenneturvallisuuden parannustoimenpiteille.
Tieliikenteen tärkeimmät liikenneturvallisuuden kehittämiskohteet ovat pääväylien onnettomuusalttiit tiejaksot sekä suojattomien tienkäyttäjien turvallisuus taajamissa.
Tyytyväisyys maantieverkon turvallisuuteen
Kansalaisista noin 45 % kertoo turvallisuuden vaikuttavan paljon kulkutapavalintaan.
Kansalaisten tyytyväisyys henkilöautomatkojen turvallisuuteen omalla asuinseudullaan on laskenut hieman ja pitkillä matkoilla säilynyt ennallaan. (KTLJ)
Väyläviraston vuosittain tekemän tienkäyttäjien tyytyväisyyskyselyn perusteella jalankulku ja pyöräily koetaan melko turvalliseksi erillisillä jalankulku- ja pyöräteillä. Pientareella jalan kulkemisen turvallisuuteen sen sijaan ollaan melko tyytymättömiä.
Jalankulun ja pyöräilyn osalta tyytyväisyys liikkumisen turvallisuuteen maantieverkolla on laskenut hieman viime vuosina. Turvallisiin tienylitysmahdollisuuksiin asuinalueiden, koulujen ja muiden palveluiden läheisyydessä oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä. (TKTT 2022)
Raskaan liikenteen osalta ajamisen turvallisuuteen ollaan melko tyytyväisiä ja tyytyväisyys on viimevuosina pysynyt samalla tasolla. (TKTT2022)
Pääväylien turvallisuuspuutteet
Maanteiden pääväylien turvallisuuspuutteita koskevat tarkastelut perustuvat vuoden 2021 lähtötietoihin. Tarkastelut päivitetään seuraavan kerran keväällä 2023 perustuen vuoden 2022 lähtötietoihin.
Pääväylillä on yhteensä noin 100 km merkittäviä liikenneturvallisuuden ongelmakohtia, joissa on kohonnut todennäköisyys joutua henkilövahinkoon johtavaan onnettomuuteen ja lisäksi henkilövahinko-onnettomuuksia tapahtuu paljon tiekilometriä kohden. Merkittävä liikenneturvallisuuspuute on määritelty siten, että onnettomuuksien aiheuttamat kustannukset suoritteeseen suhteutettuna ylittää 3,0 senttiä/ajoneuvokilometri ja tiepituuteen suhteutettu onnettomuuskustannus ylittää 31 900 euroa/tiekilometri.
Eniten turvallisuuspuutetta on valtatiellä 4 Jyväskylän ja Oulun välillä, valtatiellä 9 Tampereen ja Jyväskylän välillä, valtatiellä 8 Porin ja Vaasan väillä sekä valtatiellä 2 Helsingin ja Porin välillä.
Turvallisuuspuutteet taulukkona
Vt 4 Jyväskylä-Oulu | 336 | 44,1 | 13 % |
Vt 9 Tampere-Jyväskylä | 151 | 11,2 | 7 % |
Vt 8 Pori-Vaasa | 175 | 11,2 | 6 % |
Vt 2 Helsinki-Pori | 223 | 11,3 | 5 % |
Vt 12 Tampereen kohta | 17 | 0,6 | 4 % |
Vt 6 Imatra-Joensuu | 188 | 4,9 | 3 % |
Mt 103 Vuosaaren satamatie | 4 | 0,1 | 2 % |
Vt 8 Vaasa-Kokkola | 129 | 1,7 | 1 % |
Kt 40 Turun kehätie | 27 | 0,3 | 1 % |
Vt 12 Rauma-Tampere | 128 | 1,5 | 1 % |
Muut yhteysvälit | 4 131 | 13,4 | 0,3 % |
Pääväylät yhteensä | 5 515 | 100 | 2 % |
Tieliikenteen turvallisuuden kehittäminen
Valtakunnallinen liikenneturvallisuusstrategia vuosille 2022−2026 valmistui laajan sidosryhmäyhteistyön tuloksena maaliskuussa 2022. Tieverkon kehittämistoimenpiteitä ovat muun muassa nopeusrajoitusohjeen tarkistaminen, rahoituksen kohdistaminen pieniin liikenneturvallisuusperusteisiin toimenpiteisiin, kehittämishankkeiden liikenneturvallisuusvaikutusten varmistaminen, kävelyn ja pyöräliikenteen olosuhteiden parantaminen ja automaattivalvonnan kehittäminen.
Automaattisen liikennevalvonnan lähtökohtana maantieverkolla on liikenneturvallisuuden parantaminen. Kiinteän automaattivalvonnan piirissä on tällä hetkellä noin 3 800 km eli noin 5 % valtion maantieverkosta. Automaattista liikennevalvontaa on toteutettu pääsääntöisesti pidempinä valvontajaksoina pääteille ja vilkkaille seututeille.
Automaattisen liikenteenvalvonnan kehittämissuunnitelma päivitetään n. 3-5 vuoden välein.
Vuonna 2022 tehdyssä kehittämissuunnitelmassa on arvioitu ELY-keskusten ehdottamia kohteita, joissa automaattivalvonnan lisääminen olisi kustannustehokas keino liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Suunnitelmassa on tunnistettu 20 pistemäistä ja 32 valvontajaksoa, joiden yhteenlaskettu kustannusarvio on noin 7 miljoonaa euroa.
Tieturvallisuusdirektiivin muutosten ja soveltamisalan laajentamisen (RISM II) toimeenpano edellyttää tieinfrastruktuurin riskienarvioinnin ja tieturvallisuustarkastusten menettelytapojen päivittämistä. Tavoitteena on järjestelmällinen ja ennakoiva tieinfran onnettomuusriskien kartoitus, riskiperusteinen toimenpiteiden kohdentaminen ja seuranta sekä erityisesti suojattomien tienkäyttäjien huomioon ottaminen eri menettelyissä. Menettelyt tuottavat jatkossa tietoa myös strategiseen tilannekuvaan.
Tärkeimmät kehittämiskohteet ovat pääväylien onnettomuusalttiit tiejaksot sekä suojattomien tienkäyttäjien turvallisuus taajamissa. Pääväylien turvallisuuspuutteet tulee korjata ja nostaa palvelutaso vaatimuksia vastaavaksi. Taajamissa tulee keskittyä erityisesti suojattomien tienkäyttäjien olosuhteiden parantamiseen. Laadukas perusväylänpito tulee varmistaa sen ollessa edellytys tieverkon nykyisen turvallisuustason ylläpitämisessä.