Tilannekuvassa on tarkasteltu maanteiden turvallisuutta. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kahdesti vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Tärkeimmät kehittämiskohteet
Liikenneturvallisuusnäkökulmasta tärkeimmät kehittämiskohteet ovat pääväylien onnettomuusalttiit tiejaksot sekä suojattomien tienkäyttäjien turvallisuus taajamissa, pienten liikenneturvallisuustoimenpiteiden toteuttaminen ja automaattisen liikennevalvonnan kehittäminen.
Strategiset tavoitteet ja lainsäädännöllinen tausta
Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa vuosille 2021–2032 liikenneturvallisuus on yksi läpileikkaavista teemoista liikennejärjestelmän kehittämisessä. Suunnitelmassa sitoudutaan liikenneturvallisuuden nollavisioon ja todetaan, että maanteiden parantamis- ja kehittämisrahoitusta kohdistetaan myös liikenneturvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin.
Valtakunnallisen Liikenneturvallisuusstrategian vuosille 2022–2026 lähtökohtana on nollavisio,
jonka mukaisesti kenenkään ei tarvitsisi liikennemuodosta riippumatta kuolla tai loukkaantua
vakavasti liikenteessä vuoteen 2050 mennessä. Strategian kehittämistoimenpiteitä maantieverkolla ovat muun muassa nopeusrajoitusohjeen tarkistaminen, rahoituksen kohdistaminen pieniin liikenneturvallisuusperusteisiin toimenpiteisiin, kehittämishankkeiden liikenneturvallisuusvaikutusten varmistaminen, kävelyn ja pyöräliikenteen olosuhteiden parantaminen ja automaattivalvonnan kehittäminen.
Nykyinen kansallinen ja EU:n kuolemien ja vakavien loukkaantumisten puolittamistavoite 2020–2030 tulee olemaan haasteellinen, vaikka vuonna 2022 ollaan tavoitteen mukaisessa kehityksessä. Maanteillä kuolleiden määrä laski vuonna 2022 selvästi edellisvuodesta ja myös viimeisen vuosikymmenen trendi on loivasti laskeva. Aiempaa kuolemien puolittamistavoitetta vuosille 2010–2020 ei saavutettu.
Maanteiden kuolemista selvästi yli puolet tapahtuu pääteillä, missä syntyy myös suurin osa liikennesuoritteesta. Yleisimmät kuolemia aiheuttavat onnettomuudet ovat päätieverkolla kohtaamisonnettomuudet ja alemmalla maantieverkolla suistumisonnettomuudet. Maanteillä vakavasti loukkaantuneiden määrä on laskenut ensimmäisen tilastointivuoden 2014 jälkeen, mutta on viime vuosina pysynyt melko tasaisena. Vakavasti loukkaantuneista lähes kaksi kolmasosaa on henkilöauton kuljettajia tai matkustajia, noin 15 % moottoripyöräilijöitä ja 13 % polkupyöräilijöitä, mopoilijoita tai jalankulkijoita. Osa erityisesti pyöräilijöiden vakavista loukkaantumisista jää kuitenkin tilastoimatta.
Tieturvallisuusdirektiivin muutosten ja soveltamisalan laajentamisen (RISM II) toimeenpano edellyttää tieinfrastruktuurin riskienarvioinnin ja tieturvallisuustarkastusten menettelytapojen päivittämistä. Tavoitteena on järjestelmällinen ja ennakoiva tieinfran onnettomuusriskien kartoitus, riskiperusteinen toimenpiteiden kohdentaminen ja seuranta sekä erityisesti suojattomien tienkäyttäjien huomioon ottaminen eri menettelyissä.
Menettelyt tuottavat jatkossa tietoa strategiseen tilannekuvaan. Verkonlaajuinen tieturvallisuusarviointi valmistuu ensimmäisen kerran keväällä 2024 ja arviointi tulee toistaa vähintään viiden vuoden välein. Arvioinnissa tarkastellaan direktiivin mukaisen verkon turvallisuutta onnettomuuksien sekä tien suunnitteluominaisuuksien perusteella. Työssä tuotetaan tilannekuva myös tien reunaympäristön törmäysturvallisuudesta. Verkonlaajuisen tieturvallisuusarvioinnin ja erillisen eritasoliittymien turvallisuusinventoinnin pohjalta valitaan kohteet tarkempiin kohdennettuihin tieturvallisuustarkastuksiin.
Pääväylien merkittävimmät turvallisuuspuutteet
Maanteiden pääväylien turvallisuuspuutteita koskevat tarkastelut perustuvat Tierekisterin tietoihin vuodelta 2021, joihin on sovellettu vuoden 2023 alussa julkaistun valtakunnallisen liikenne-ennusteen mukaisia yhteysväli- ja maakuntakohtaisia kertoimia vuotta 2022 kuvaavan tilanteen muodostamiseksi.
Tieturvallisuusdirektiivin soveltamisalan, eli pääväylien, TEN-T-verkon ja moottoriteiden turvallisuuden tilannekuva tullaan jatkossa tuottamaan onnettomuuksien ja tien ominaisuuksien perusteella Verkonlaajuisessa tieturvallisuusarvioinnissa, joka valmistuu keväällä 2024.
Pääväylillä on yhteensä noin 78 km merkittäviä liikenneturvallisuuden ongelmakohtia, joissa on kohonnut todennäköisyys joutua henkilövahinkoon johtavaan onnettomuuteen ja lisäksi henkilövahinko-onnettomuuksia tapahtuu paljon tiekilometriä kohden. Eniten turvallisuuspuutetta on valtatiellä 4 Jyväskylän ja Oulun välillä, valtatiellä 9 Tampereen ja Jyväskylän välillä, valtatiellä 6 Imatran ja Joensuun välillä sekä valtatiellä 8 Porin ja Vaasan välillä.
Merkittävä liikenneturvallisuuspuute on määritelty siten, että tiejakso kuuluu pahimpaan 20 % pääteistä onnettomuusriskin ja onnettomuusasteen perusteella: Onnettomuuksien aiheuttamat kustannukset suoritteeseen suhteutettuna ylittää 2,9 senttiä/ajoneuvokilometri ja tiepituuteen suhteutettu onnettomuuskustannus ylittää 30 800 euroa/tiekilometri.
Turvallisuutta parantavat tieinvestoinnit kannattaa suunnata enimmäkseen suuriliikenteisille (KVL yli 4 000) pääteille. Näillä teillä kuolemia on tiepituutta kohden moninkertainen vähäliikenteisiin pääteihin verrattuna.
Eniten pääväylien merkittäviä turvallisuuspuutteita on seuraavilla yhteysväleillä.
Turvallisuuspuutteet taulukkona
| Vt 4 Jyväskylä-Oulu | 337 | 29,6 | 9 % |
| Vt 12 Tampereen kohdalla | 17 | 1,3 | 7 % |
| Vt 9 Tampere-Jyväskylä | 151 | 9,3 | 6 % |
| Vt 6 Imatra-Joensuu | 188 | 9,7 | 5 % |
| Vt 8 Pori-Vaasa | 175 | 8,3 | 4 % |
| Vt 12 Rauma-Tampere (länsi) | 128 | 4,2 | 3 % |
| Mt 103 Vuosaaren satamatie | 4 | 0,1 | 2 % |
| Vt 9 Jyväskylä-Kuopio | 114 | 2,1 | 1 % |
| Vt 2 Helsinki-Pori | 223 | 3,6 | 1 % |
| Vt 8 Vaasa-Kokkola | 129 | 1,8 | 1 % |
| Muut yhteysvälit | 4 047 | 8,1 | 0,2 % |
| Pääväylät yhteensä | 5 515 | 78 | 2 % |
Pienet liikenneturvallisuuskohteet
ELY-keskusten tekemät alueelliset liikenneturvallisuussuunnitelmat ovat tärkeä osa alueiden liikenneturvallisuustyötä. Suunnitelmat laaditaan vuorovaikutuksessa alueen toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Pienet liikenneturvallisuustarpeet ovat alueellisten liikenneturvallisuussuunnitelmien ja muiden liikenneturvallisuusselvitysten pohjalta tunnistettuja alle 100 000 € liikenneturvallisuustoimenpiteitä.
Kokonaisuudessaan rahoitustarve on näissä pienissä liikenneturvallisuuskohteissa yhteensä noin 33 milj. euroa. Kohteiden toteutus vaatisivat 12 vuoden toteutusajalla noin 3 milj. euron vuotuisen rahoituksen. Toimenpiteet sisältävät mm. liikenteen rauhoittamista, suojatie- ja liittymäjärjestelyjä, jalankulun ja pyöräliikenteen väylien pieniä parannuksia, näkemien parantamista ja valaistustoimenpiteitä.
Liikenneturvallisuuskameroiden kehittämistarpeet
Automaattisen liikennevalvonnan lähtökohtana maantieverkolla on liikenneturvallisuuden parantaminen. Liikenneturvallisuuskameroiden on arvioitu vähentävän henkilövahinko-onnettomuuksien määrää 20 %. Kiinteän automaattivalvonnan piirissä on tällä hetkellä noin 3 800 km eli noin 5 % valtion maantieverkosta. Automaattista liikennevalvontaa on toteutettu pääsääntöisesti pidempinä valvontajaksoina pääteille ja vilkkaille seututeille.
Automaattisen liikenteenvalvonnan kehittämissuunnitelma päivitetään noin 3–5 vuoden välein. Vuonna 2023 julkaistussa kehittämissuunnitelmassa on arvioitu ELY-keskusten ehdottamia kohteita, joissa automaattivalvonnan lisääminen olisi kustannustehokas keino liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Suunnitelmassa on tunnistettu 20 pistemäistä ja 32 valvontajaksoa, joiden yhteenlaskettu kustannusarvio on noin 7 milj. euroa.
Tyytyväisyys maantieverkon turvallisuuteen
Kansalaisista noin 45 % kertoo turvallisuuden vaikuttavan paljon kulkutapavalintaan. Kansalaisten tyytyväisyys henkilöautomatkojen turvallisuuteen omalla asuinseudullaan on laskenut hieman ja pitkillä matkoilla säilynyt ennallaan. (KTLJ)
Väyläviraston vuosittain tekemän tienkäyttäjien tyytyväisyyskyselyn perusteella jalankulku ja pyöräily koetaan melko turvalliseksi erillisillä jalankulku- ja pyöräteillä. Pientareella jalan kulkemisen turvallisuuteen sen sijaan ollaan melko tyytymättömiä.
Jalankulun ja pyöräilyn osalta tyytyväisyys liikkumisen turvallisuuteen maantieverkolla on laskenut hieman viime vuosina. Turvallisiin tienylitysmahdollisuuksiin asuinalueiden, koulujen ja muiden palveluiden läheisyydessä oltiin kuitenkin melko tyytyväisiä. (TKTT 2022)
Raskaan liikenteen osalta ajamisen turvallisuuteen ollaan melko tyytyväisiä ja tyytyväisyys on viimevuosina pysynyt samalla tasolla. (TKTT2022)
Pääväylien turvallisuuspuutteet
Maanteiden pääväylien turvallisuuspuutteita koskevat tarkastelut perustuvat vuoden 2021 lähtötietoihin. Tarkastelut päivitetään seuraavan kerran keväällä 2023 perustuen vuoden 2022 lähtötietoihin.
Pääväylillä on yhteensä noin 100 km merkittäviä liikenneturvallisuuden ongelmakohtia, joissa on kohonnut todennäköisyys joutua henkilövahinkoon johtavaan onnettomuuteen ja lisäksi henkilövahinko-onnettomuuksia tapahtuu paljon tiekilometriä kohden. Merkittävä liikenneturvallisuuspuute on määritelty siten, että onnettomuuksien aiheuttamat kustannukset suoritteeseen suhteutettuna ylittää 3,0 senttiä/ajoneuvokilometri ja tiepituuteen suhteutettu onnettomuuskustannus ylittää 31 900 euroa/tiekilometri.
Eniten turvallisuuspuutetta on valtatiellä 4 Jyväskylän ja Oulun välillä, valtatiellä 9 Tampereen ja Jyväskylän välillä, valtatiellä 8 Porin ja Vaasan väillä sekä valtatiellä 2 Helsingin ja Porin välillä.