Rautateiden ympäristönäkökohtia

Radanpidon kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, vähähiilisyys, elinkaarikestävyys, resurssiviisaus, kiertotalouden edistäminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu, pinta- ja pohjavesien sekä maaperän suojelu, immissiohaittojen kuten melun ja tärinän hallinta sekä maiseman ja kulttuuriympäristön suojelu. 

Kaupungistuminen ja suurimmilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen tiivistyminen, esimerkiksi asemanseutujen kehittäminen, jatkuvat. Ne antavat mahdollisuuden kestävän liikkumisen kehittämiselle, mutta toisaalta melulle ja tärinälle altistuvien määrät voivat kasvaa. Kiinnostus radan päälle rakentamiseen on lisääntynyt, mikä tuo haasteita muun muassa runkomeluhaittojen torjuntaan. Radan lähelle rakentaminen korostaa hulevesien sekä radanpidon immissiohaittojen hallinnan ja yhteistyön merkitystä. 

Ympäristölainsäädännössä sekä strategia- ja ohjelmatasolla on meneillään paljon valmistelua, jolla on vaikutuksia radanpitoon. Vuonna 2022 hyväksytyn ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman päivitys on käynnistetty ja kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030) on hyväksytty joulukuussa 2022. Uusi luonnonsuojelulaki on tullut voimaan 1.6.2023. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL:n) kokonaisuudistuksen tuloksena vuoden 2025 alussa tulee voimaan uusi rakentamislaki ja alueidenkäyttöä koskeva osa MRL:sta saa nimekseen alueidenkäyttölaki. Alueidenkäyttölain uudistus jatkuu.  Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen Kiertotalouden strategisesta ohjelmasta. Kansallisen biodiversiteettistrategian valmistelu jatkuu valtioneuvostotasolla ja EU:n ennallistamisasetuksen mukaisen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu on käynnistetty syksyllä 2024. Ympäristöministeriön johdolla valmistellaan ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisten hankintojen ekologisista tavoitteista vuoteen 2035. Tavoitteena valmistelussa on tuottaa ekologiselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmille hankinnoille tavoitteet hiilijalanjäljen, luontojalanjäljen sekä materiaalien käytön vähentämiselle eli kiertotalouden edistämiselle.  

Ilmastonmuutoksen hillintä

Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan on keskeinen haaste myös väylänpidossa, ja edellyttää tiivistä yhteistyötä koko alan toimijoiden kesken. Raideliikenteen kulkumuoto-osuuden kasvattaminen  -  uusien ratahankkeiden tai radan parantamishankkeiden myötä - on merkittävä tavoite vähähiilisen yhteiskunnan mahdollistajana. Uusien raidehankkeiden rakentamisesta aiheutuvan ilmastovaikutuksen kompensointi hankkeella saavutettavilla ilmastohyödyillä on haastavaa. 

Rautateiden rakentamisen tuottamat CO2-päästöt otetaan vaikutusten arvioinnissa huomioon aiempaa paremmin. Vähähiilisyyden arvioinnin tuominen osaksi suunnittelua ja hankearviointia jo varhaisessa vaiheessa auttaa tunnistamaan merkittävimpiä ja vaikuttavimpia keinoja rakentamisesta aiheutuvien CO2-päästöjen vähentämiseen. Väylävirastolla on hankintaorganisaationa myös merkittävä rooli vähähiilisyyden tavoitteiden ja toimintatapojen edistäjänä koko infra-alalla, mukaan lukien hankintakriteerien ja kannustimien kehittämisen kautta. Kehittämisessä tulee huomioida riittävän pitkä aikaväli ja varmistaa markkinoiden toimivuus. Väylärakentamisen vaikutukset ratalinjauksen hiilinieluihin ja hiilivarastoon ovat nousseet esille, ja erityisesti uusilla ratalinjauksilla vaikutukset lisäävät rakentamisesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia. 

EU-taksonomia ja DNSH-periaatteen soveltaminen tuovat konkreettisia tarpeita ilmastovaikutusten yhdenmukaiseen arviointiin väylähankkeissa. TEN-T-verkolla tulee jatkossa kiinnittää huomiota climate proofing- vaatimukset täyttäviin tarkasteluihin.

Vähähiilisyyden ja resurssiviisauden mahdollistaminen koko elinkaaren aikana on vaikuttavin tapa tukea ilmastotavoitteiden toteutumista väylänpidossa. Toimintaympäristön valmius vastata näihin tavoitteisiin on hyvällä tasolla. 

llmastonmuutokseen sopeutuminen

Sopeutumisen, varautumisen ja ilmastokestävyyden nykytilatiedolle, riskien ja haavoittuvuuksien tunnistamiselle sekä toimenpiteiden määrittelylle, seurannalle ja vaikuttavuuden arvioinnille on lisääntyvää tarvetta rataverkon kunnossapidossa, liikenteen ja väyläomaisuuden hallinnassa sekä suunnittelussa. Haavoittuvuustarkastelu auttaa kriittisimpien kohteiden tunnistamisessa ja sopeutumistoimien suuntaamisessa. Sopeutumistoimilla voidaan parantaa rataverkon toimintavarmuutta alueelliset erot ja tarpeet huomioiden sekä osaltaan hillitä korjausvelan syntymistä.  

Kiertotalous

Kiertotalous on keino hillitä ilmastokriisiä, luontokatoa ja luonnonvarojen ylikulutusta. Kiertotaloudessa käytetään luonnonvaroja kestävämmin ja säilytetään jo käytössä olevien materiaalien arvo mahdollisimman pitkään. Kiertotalousratkaisujen tarve on viime vuosina korostunut entisestään, ja vaikuttavia kiertotaloustoimenpiteitä radanpidossa ovat muun muassa ratamateriaalien uudelleenkäytön edistäminen, purkumateriaalien kierrätys, maa- ja kiviainesten hallinta ja massakoordinaatio sekä uusiomateriaalien hyödyntäminen. 

Radanpidossa kiertotaloutta edistetään esimerkiksi pitkäikäisillä, elinkaarikestävillä ratkaisuilla. Ratamateriaalien uudelleenkäyttökelpoisuuden arviointi ja materiaalien uudelleenkäytön koordinaatio ovat tärkeitä niihin sitoutuneen arvon säilyttämiseksi. Esimerkiksi kiskojen uudelleenkäytön ohjeistuksella ja koordinaation kehittämisellä pyritään varmistamaan materiaalien pysyminen käytössä. Maa- ja kiviainesten hyvällä hallinnalla, massakoordinaatiolla ja hyödyntämällä uusiomateriaaleja vähennetään luonnonvarojen ylikulutusta. 

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luontokadon pysäyttämisen merkitys on kasvamassa. Uusien ratojen rakentamishankkeissa ja nykyisten ratojen parantamishankkeissa otetaan huomioon luonnonarvot luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon perusteella. Rautatiealueet ovat monien eläin- ja kasvilajien kannalta luonnonympäristöjä korvaavia elinympäristöjä, joita toistuvat radanpidon hoitotoimet ovat luoneet ja joita hoitotoimet ylläpitävät. Rautatiealueilla tavataan myös uhanalaista lajistoa, kuten paahdeympäristöjen kasvi- ja perhoslajeja.

Haitallisia vieraslajeja, kuten kurtturuusua ja jättiputkia, torjutaan rautatieympäristöstä. Rautatiealueille ei istuteta haitallisiksi säädettyjä tai tunnistettuja vieraskasvilajeja. Väylävirasto selvittää rautatiealueiden vieraslajikohteita torjuntatoimien priorisoinnin pohjaksi. 

Melu ja tärinä

Tavaraliikenteen ja sen reittien muututtua tärinä- ja meluhaitat voivat toisaalta vähentyä, mutta toisaalta laajeta uusille alueille, jolloin tärinälle ja melulle altistuvien määrä voi kasvaa. Tärinähaittoihin vaikuttaa muun muassa käytettävä rautatiekalusto.

Melun ohella runkomeluongelmat ovat kasvamassa, kun yhdyskuntarakennetta tiivistetään lähellä rataa. Lisääntyvä asuinalueiden kaavoittaminen erityisesti asema-alueille lisää riskiä melu- ja tärinähaitoille. Melusuojaustarvetta on ennestään vilkkaimmalla rautatieverkolla EU-meluselvityksen perusteella 25 kilometriä.

Tärinähaittojen torjuntaan olemassa olevalla verkolla ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin nopeusrajoitukset. Rajoituksia pyritään kohdentamaan vain kalustoon, joka aiheuttaa tärinähaittaa. Toistaiseksi käytössä olevan junien kulunvalvontajärjestelmä ei mahdollista kovin tarkkaa kohdentamista, mutta tulevaisuudessa ETRMS -järjestelmä voi tuoda enemmän mahdollisuuksia rajoitusten kohdentamiseksi. 

Maaperä, pinta- ja pohjavedet 

Rataverkkoa on vedenhankinnan kannalta tärkeillä I-luokan pohjavesialueilla 360 km ja II- luokan pohjavesialueilla noin 200 kilometrin matkalla. 

Suurin pohjaveden pilaantumisriski on onnettomuuksissa, jotka liittyvät vaarallisten aineiden kuljetuksiin, erityisesti kemikaalikuljetuksiin. Keskeisessä roolissa ovat ratapihat, joiden kautta kuljetetaan merkittäviä määriä vaarallisia aineita. Vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuusriskejä pienennetään ennakolta muun muassa kuljettamista koskevia määräyksiä kehittämällä ja valvomalla, ennakoivalla radanpidolla sekä linjaosuuksilla tasoristeyksiä poistamalla. 

Väylien rakentamisesta maaperälle, pinta- ja pohjavesille aiheutuvia haittoja vältetään huolellisella suunnittelulla ja riskienhallinnalla, perehdytyksellä ja töiden oikealla ajoituksella, asentamalla tarvittaessa suojaverhoja vesialueelle ja huolehtimalla työmaan aikaisten hulevesien hallinnasta.

Kemikaalien käyttö

Rautateillä käytetään kemikaaleja mm. kasvillisuuden hallintaan, liukkaudentorjuntaan ja voiteluaineina. Lisäksi rataverkolla on kreosootilla kyllästettyjä ratapölkkyjä. Rautateillä on varauduttava kemikaalien mahdollisiin tiukentuviin rajoituksiin. Vaihtoehtoisia kasvillisuuden hallinnan menetelmiä selvitetään.