Ratapihat ja asemanseudut

Ratapihojen ja asemanseutujen merkitys

Liikennejärjestelmän näkökulmasta ratapihat ovat matka- ja kuljetusketjun solmupisteitä. Asemanseudut laajemmin ovat myös keskeisiä kaupunkikehittämisen kohteita. Asemanseuduilla kohtaavat monien eri toimijoiden tehtävät. 

Rautatiejärjestelmä on suunniteltu toimimaan henkilö- ja tavararatapihojen ympärille. Ratapihat mahdollistavat solmupisteinä henkilö- ja tavaraliikenteen vaihdot sekä rautatieliikenteen sisällä, että rautatieliikenteen ja muiden liikennemuotojen välillä. Lisäksi ratapihat mahdollistavat muun muassa junien kokoamisen sekä kaluston huollon ja säilyttämisen. Ratapihat ovat myös puskureita, jotka mahdollistavat rataverkon kapasiteetin tehokkaan käytön. Yksiraiteisilla rataosilla ratapihat tarjoavat junien kohtaamismahdollisuuksia. 

Henkilöliikenteessä ratapihan roolia liikennejärjestelmässä määrittävät liikenteellinen ja verkollinen merkitys sekä matkustajamäärät. Tavaraliikenteessä ratapihan rooli kuljetusjärjestelmässä määräytyy verkollisen merkityksen, käyttötarkoitusten sekä kuljetusvirtojen suuruuden ja käsittelytarpeiden mukaan. 

Henkilöliikenteen osalta ratapihoihin vaikuttavia keskeisiä toimintaympäristön mahdollisia muutoksia tuovat matkustajamäärien kasvu sekä lähi- ja taajamajunaliikenteen lisääntyminen. Tavaraliikenteen osalta keskeisiä ratapihoihin vaikuttavia mahdollisia muutostekijöitä ovat kuljetusmäärien lisääntyminen, kuljetusten suuntautumisen muutokset, kuljetusketjujen kehittyminen, aiempaa tarkemmin aikataulutettu liikenne kuten pendeliliikenne satamien ja tehtaiden välillä, junapituuksien kasvu sekä kuormaustarpeiden kehittyminen (esim. yhdistetyt kuljetukset). Lisäksi rautatieliikenteen monitoimijaympäristö ja sen kehittyminen muokkaa ratapihojen raiteiston ja palveluiden käytön tarpeita.

Rautateiden henkilöliikenne on jakautunut maantieteellisesti epätasaisesti ja suurin osa matkustajaliikenteestä keskittyy Helsingin seudulle ja Etelä-Suomeen. Junamatkoista yli 90 % on tehty 300 kilometrin säteellä Helsingistä, eli kaikki lähiliikenteen ja merkittävä osa kaukoliikenteen matkoista. Pohjoisin junayhteys päättyy Kolariin. Matkustajamääriltään Suomen vilkkaimpia asemia ovat Helsingin päärautatieasema, Pasila, Tikkurila, Leppävaara ja Malmi. Vilkkaimpia asemia pääkaupunkiseudun ulkopuolella ovat Tampere, Lahti, Turku, Oulu, Seinäjoki ja Riihimäki.

Tavaraliikenne jakautuu henkilöliikennettä laajemmin rataverkolle. Tampereella ja Kouvolassa on valtakunnallisesti merkittävät keskusjärjestelyratapihat.  

Ratapihat sijoittuvat tyypillisesti keskeisille paikoille lähelle kaupunkien ja taajamien keskustoja. Monin paikoin eri puolilla Suomea on käynnissä asemanseutujen ja ratapihojen ympäristöjen kehittämistä asumisen, työpaikkojen ja palveluiden alueina. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ohella tavoitteina on kytkeä rakennetta ja joukkoliikennejärjestelmää kiinteämmin yhteen, ja siten edistää joukkoliikenteen käyttöä.

Ratapihojen parantamistarpeita

Ratapihoille kohdistuu niin pieniä kuin isoja infrastruktuurin korjaus-, parantamis- ja kehittämistarpeita. Ne liittyvät muun muassa rautatien rakenteiden ja laitteiden kuntoon, junaliikenteen hoitamiseen ja toimivuuteen, matkustajien olosuhteisiin tai ympäröivän yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Osalla ratapihoja korostuvat henkilöliikenteen tarpeet ja osalla tavaraliikenteen tarpeet, joillain ovat esillä yhtä lailla molemmat.

Henkilö- ja/tai tavaraliikenteen näkökulmasta keskeisiä ratapihoja, joilla on tarvetta erilaisille peruskorjaus-, parantamis- tai kehittämistoimille ovat Lappeenranta, Oulu ja Rovaniemi sekä liikenteen kehityksestä riippuen esimerkiksi Kouvola(-Kuusankoski). Kaikki näistä sijaitsevat pääväylillä ja useimmat myös TEN-T-ydinverkolla.  

Henkilöratapihoilla on paljon matkustajien olosuhteita koskevia parantamistarpeita, jotka liittyvät muun muassa rakenteiden kuntoon, varusteisiin, reittien esteettömyyteen, mataliin matkustajalaitureihin, laituripituuksiin tai vaarallisiin laituripolkuihin (esim. Kemissä, Kokkolassa, Lappeenrannassa ja Rovaniemellä). Erilaisia puutteita kohdistuu laajasti eri puolille maata ja eri kokoisille asemille. 

Esteettömyys on keskeisiä henkilöliikennepaikkoihin liittyviä ominaisuuksia. Esteettömyydestä säädetään sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla useissa laeissa ja asetuksissa. Esteettömän ympäristön tärkeys tulee korostumaan entisestään muun muassa väestön ikääntyessä. Lisäksi eri toimijoiden, mukaan lukien Väylävirasto, on huolehdittava siitä, että asemien esteettömyyttä koskeva tieto on olemassa ja se on ajan tasalla sekä se on matkustajien saatavissa liikennepalvelujen tarjoajien kautta jo matkustamista suunniteltaessa. Junaliikenteen esteettömyydestä on myös Traficomin liikennepalveluiden tilannekuvassa oma tilannekuvansa .  

Asemainfran kunnossapito ja päivittäinen hoito vaativat nykyistä enemmän huomiota. Kunnon ja hoidon taso vaikuttavat muun muassa halukkuuteen käyttää joukkoliikennettä, esteettömyyteen sekä matkustajien turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen. Myös ilkivallan lisääntyminen aiheuttaa painetta kiinnittää enemmän huomiota kunnossapitoon ja hoitoon sekä lisätä kameravalvontaa.  

Asemien liityntäpysäköinnin toimivuus osana matkaketjuja on tärkeää. Kehittäminen vaatii eri toimijoiden yhteistyötä. Tahtotilan lisäksi tarvitaan eri toimijoiden taloudellisia resursseja. 

Maankäytön kehittämishankkeita asemanseuduilla

Asemanseudut ovat keskeisiä kaupunkikehittämisen kohteita. Maankäyttöhankkeiden tavoitteet ja suunnitelmaratkaisut on sovitettava yhteen sekä rautateiden henkilö- että tavaraliikenteen toimivuuden edellyttämien reunaehtojen kanssa.

Asemanseutujen maankäytön kehittämistä on suunnitteilla tai käynnissä laajasti eri puolilla Suomea. Merkittäviä asemanseutujen kehittämishankkeita on muun muassa Jyväskylässä, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Lahdessa.