Raskaan liikenteen erityisasiat

Tilannekuvassa on tarkasteltu raskaan liikenteen massoja ja mittoja, erikoiskuljetusten tavoiteverkkoa sekä raskaan liikenteen taukopaikkoja ja niiden palveluita. Raskaan liikenteen erityisasioiden tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kahdesti vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.

Raskaan liikenteen kuljetusten toimivuus ja turvallisuus ovat pääosin hyvällä tasolla

Raskaan liikenteen kuljetusten toimivuus ja turvallisuus ovat nykytilanteessa pääosin hyvällä tasolla. Yhtenä puutteena nähdään esimerkiksi raskaan liikenteen palvelualueiden vähäisyys suhteessa kysyntään.

Raskaan liikenteen massat ja mitat

Ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien suurimpia sallittuja mittoja ja massoja on muutettu viime vuosina seuraavasti: Vuonna 2013 ajoneuvoyhdistelmän maksimimassa nousi 60 tonnista 76 tonniin ja korkeus 4,2 metristä 4,4 metriin. Vuonna 2019 ajoneuvoyhdistelmän maksimipituus nousi 25,25 metristä 34,5 metriin ja puoliperävaunuyhdistelmän pituus 16,5 metristä 22,5 metriin.

Lain mukaiset maksimimassat ja -mitat ovat käytössä koko tieverkolla, mukaan lukien kunnat ja yksityistiet, mikäli niitä ei ole erikseen rajoitettu. Yleisellä tieverkolla painorajoitettuja siltoja on noin 390 kpl (3 %), jotka ovat kaikki päätieverkon ulkopuolella. Pitkien yhdistelmien liikennettä käytännössä haittaavia liittymiä on valtion tieverkolla noin 50 kpl. 

Mittojen ja massojen nostolla on saavutettu noin 5–20 % säästöt kuljetusalasta riippuen.

Sallittua pitempiä tai raskaampia HCT-kuljetuksia on kokeiltu vuodesta 2013 lähtien poikkeusluvilla. Mittojen kasvattamisesta on merkittävää hyötyä erityisesti merikonttien kuljetuksessa, metsäteollisuuden kuljetuksissa, kappaletavaraliikenteessä ja elintarvikekuljetuksissa. Aiempaa suurempien kuljetusten yleistyminen maantieverkolla tulee aiheuttamaan jonkin verran muutostarpeita liikenneverkolle. Raskaiden kuljetusten mittojen kasvattaminen aiheuttaa tarpeita esimerkiksi liittymien laajentamiselle.

Massojen edelleen korottamista 84/90 tonniin rajoitetulla tieverkolla suunniteltiin vuosina 2016–2018, mutta asiassa ei ole edetty aktiivisesti sen jälkeen. Monet yritykset ovat korostaneet rajatun HCT-massaverkon tarvetta kustannustehokkuuden ja päästövähennysten kannalta.

Suurten erikoiskuljetusten tieverkko

Erikoiskuljetus on kuljetus, jonka mitat ja/tai massat ylittävät normaaliliikenteen rajat. Liikennevirasto teki vuonna 2013 päätöksen valtakunnallisesta suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkosta (SEKV), joka valmistuttuaan mahdollistaa 7x7x40 metrin (korkeus x leveys x pituus) kokoisten kuljetusten suorittamisen. Yhteysvälitasoisessa päätöksessä varsinaista SEKV:a on 7 130 km ja lisäksi kaide-SEKV-reittejä 1 740 km. Myöhemmin ELY-keskukset ovat täsmentäneet verkkoa omalla alueellaan. Vuoden 2022 aikana valmistuu selvitys, jossa varmistetaan valtakunnallisen verkon yhtenäisyys.

Valtakunnallisella tavoitetieverkolla hankkeiden suunnittelun ja toteutuksen mitoitusperuste on 7x7x40 metriä. Sen lisäksi on paikallisten tarpeiden perusteella määritettyjä täydentäviä erikoiskuljetusreittejä, joiden mitoitus voi olla myös pienempi tai suurempi. Täydentävien reittien kustannusten jaosta sovitaan paikallisesti. Suunnittelussa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota erikoiskuljetusreittien sujuvuuteen riittävän aikaisessa vaiheessa, kun suunnitellaan esimerkiksi kaupungin tai kunnan maankäyttöä ja liikenneratkaisuja.

Tuulivoimaloiden rakentamiseen liittyvät kuljetukset ovat usein suurempia kuin SEKV-mitoitus. Niiden toteuttamiseksi joudutaan liittymiä avartamaan ja esimerkiksi valaistusta purkamaan. Usein toistuvien kuljetusten välillä rakenteita ei palauteta ennalleen, mikä voi aiheuttaa turvallisuusriskejä ja haittaa muille liikkujille ja tienpitäjälle.

Raskaan liikenteen taukopaikat ja niiden palvelut

Raskaan liikenteen taukopaikkoja tarvitaan kuljettajien lakisääteisten taukojen pitämiseen. Niiden kysyntä on suurinta suurten kaupunkien, satamien ja terminaalien läheisyydessä sekä useiden pääteiden solmupisteissä ja päällekkäisillä taukovyöhykkeillä. Helsingin seudun lisäksi Turun, Jyväskylän, Äänekosken ja Kuopion kohdilla sijaitsevilla taukovyöhykkeillä on suurin kysyntä ja suurimmat puutteet minimipalvelutason taukopaikoista. 

Asiakastyytyväisyystutkimuksissa yli kolmannes raskaan liikenteen kuljettajista oli tyytymätön lepoaikojen pitämisen mahdollisuuksiin, eniten ajavat kuljettajat olivat tyytymättömimpiä. Kun taukopaikkoja on vähän ja niiden pysäköintikapasiteetti pieni, on ison ajoneuvon kuljettajalle hankalaa pitää lakisääteiset tauot sopivaan aikaan, jos aiottuun taukopaikkaan ei mahdukaan.

Valtaosa taukopaikoista on markkinaehtoisesti toimivia huoltoasemia. Niitä täydentää yhdeksän valtion pääväylillä sijaitsevaa palvelualuetta, joilla on huoltoasema vuokralaisena. Vain jälkimmäisten minimipalvelutason valtio voi määritellä. Usein huoltoaseman pitäjälle aiheutuu raskaalle liikenteelle tarjottavista palveluista enemmän kustannuksia kuin tuloja, varsinkin aamuyöllä.

EU:n komissio on valmistellut uutta asetusta, jossa määriteltäisiin turvallisen rekkaparkin vaatimukset. Osa vaatimuksista koskee kuljettajille tarjottavaa minimipalvelutasoa, osa alueen valvontaa. Asetusehdotus annettaneen joulukuussa 2021 samalla TEN-T-asetuksen kanssa. TEN-T -tieverkolle on luonnosteltu vaatimusta turvallisista rekkaparkeista 100 km välein. Suomessa ei ole toistaiseksi yhtään sertifioitua turvallista rekkaparkkia.

Pääkaupunkiseudulla on järjestetty 7.12.2021 päättyvä kilpailutus yön yli rekkaparkki –kokonaispalvelusta Kehä III:n läheisyyteen. Sen lisäksi pääkaupunkiseudulla on suunnitteilla kaksi uutta raskaan liikenteen pysäköintialuetta, valtateiden 3 ja 4 tuntumaan. Uusille alueille on suuri tarve myös Turun ja Jyväskylän seuduilla.

Liikenne12 -suunnitelman mukaisesti vuoden 2022 aikana on tavoitteena laatia suunnitelma valtakunnallisen taukopaikka- ja siirtokuormausalueverkoston kehittämisestä.