Raskaan liikenteen erityisasioiden tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Yhteenveto
- Talvihoidon laatu vaikuttaa ratkaisevasti liikenneturvallisuuteen ja tiekuljetusten toimintavarmuuteen.
- Pääteiden ulkopuolisen tieverkon kunnon heikentyminen lisää siellä liikkuvan raskaan kaluston kulumista ja kustannuksia.
- Raskaan liikenteen taukopaikkatarjonta on supistumassa, kun liikenneasemia on lakkautettu kauppojen aukiolon vapautumisen ja polttonesteiden kysynnänvähenemisen seurauksena.
- Raskaan liikenteen latausasemia on avattu muutamia ja suunnitteilla useita pääteiden varsille.
- Erikoiskuljetusten koon kasvaminen haastaa tienpitoa.
- Sotilaallista liikkuvuutta tukevat teiden parannukset palvelevat myös elinkeinoelämän kuljetuksia.
Raskaan liikenteen kuljettajien tyytyväisyys talvihoitoon huonompi kuin yksityishenkilöiden
Talvikelit vaihtelevat vuodesta toiseen, mutta yksityishenkilöt ovat pysyvästi tyytyväisempiä maanteiden talvihoitoon kuin raskaan liikenteen kuljettajat. Maanteiden hoitourakoissa pääteiden talvihoidossa kiinnitetään erityistä huomiota liukkauden torjuntaan ja auraukseen. Muiden kuin pääteiden talvihoidossa seurataan myös tienpinnan tasaisuutta. Pääteiden talvihoidon priorisointi näkyy tienkäyttäjille, sillä he ovat selvästi tyytyväisempiä pääteihin kuin muihin teihin.
Talvihoidon kolme suurimmaksi koettua haastetta ovat, että auraus käynnistetään liian myöhään, liukkaudentorjuntaa ei tehdä ennakoiden ja hoitoreitit ovat liian pitkiä. Henkilöautoilijat haluavat maanteille nykyistä vähemmän suolaa, mutta raskaiden ajoneuvojen kuljettajista kolmannes toivoo suolan käyttöä lisättävän. Hiekan käyttöön toivoo lisäystä yli 80 % raskaan liikenteen kuljettajista. Hiekkaa toivotaan erityisesti mäkiin ja liittymiin.
Maantieverkko on jaettu 79 hoitourakkaan, joissa kullekin tielle on määritelty hoitoluokat. Väylävirasto päättää vilkkaimmin liikennöityjen teiden talvihoitoluokituksen, paikallinen ELY-keskus ratkaisee vähäliikenteisempien teiden luokituksen. Talvihoidon taso on erilainen eri hoitoluokan teillä, mutta saman luokan tiet hoidetaan koko maassa samantasoisesti. Hoitoluokat määrittelevät, missä kunnossa teiden on oltava talvella tai kuinka nopeasti on ryhdyttävä toimenpiteisiin kelin muuttuessa. Vilkkaimmin liikennöidyt tiet, 12 % tieverkosta, pyritään pitämään sulana. Keskivilkas tieverkko, osuus 20 %, on talvisin osittain sula. Polanteisia teitä on valtaosa tieverkosta, 68 %.
Teiden kunto on turvallisuustekijä
Raskaat ajoneuvot ovat herkempiä tienpinnan epätasaisuuksille, koska niiden akselikuormat ja jousitusratkaisut aiheuttavat suurempia dynaamisia kuormitusvaihteluita ja heikompaa mukautumista pinnan muotoihin kuin henkilöautoissa. Pitkä runko ja korkeampi painopiste lisäävät keinahtelua epätasaisuuksissa, mikä heikentää ajovakavuutta ja mukavuutta. Dynaamiset pyöräkuorman vaihtelut heikentävät pitoa, pidentävät jarrutusmatkaa ja voivat lisätä sivuttaisheiluntaa erityisesti perävaunuissa.
Tienpinnan vaurioista aiheutuvat iskut lisäävät ajoneuvojen huoltotarvetta. Huonokuntoisen tien takia alennettu nopeus vaikuttaa kuljetusaikoihin ja kustannuksiin. Tien reunan yllättävä pettäminen tai reuna-alueella olevat törmäyskohteet voivat aiheuttaa vakavia henkilövahinko-onnettomuuksia.
Raskaan liikenteen taukopaikoista on pulaa
Raskaalle liikenteelle soveltuvien taukopaikkojen tarjonta on vähitellen supistumassa, kun liikenneasemien kannattavuutta ovat heikentäneet kauppojen aukiolon vapautuminen ja ajoneuvokannan sähköistymisen seurauksena vähentyvä polttonesteiden myynti. Vähäliikenteisillä pitkillä etapeilla ei ole tarjolla 24/7 kahvilapalveluja ja suurilla kaupunkiseuduilla ei ole tarpeeksi pysäköintipaikkoja vuorokausilevon pitämiseen. Kaupunkiseuduilla kunnat ovat haluttomia osoittamaan hyviä sijainteja raskaan liikenteen pysäköintiin, vaikka tarve on tiedetty jo vuosikymmeniä.
TEN-T ydinverkon teillä on vuoden 2040 loppuun mennessä oltava levähdysalueita käytettävissä enintään 60 kilometrin päässä toisistaan teiden varsilla, ja niissä on oltava riittävästi turvallisia pysäköintipaikkoja ja asianmukaisia tiloja, saniteettitilat mukaan luettuina, monimuotoisen työvoiman tarpeisiin. Kattavan verkon maanteillä vastaavia levähdysalueita koskeva määräaika on vuoden 2050 lopussa ja etäisyydeksi sallitaan enintään 100 kilometriä.
Levähdysalueiden lisäksi TEN-T-asetus velvoittaa jäsenmaita varmistamaan, että hyötyajoneuvoille kehitetään turvallisia ja valvottuja pysäköintialueita. Vuoden 2040 loppuun mennessä sertifioituja alueita pitäisi olla ydinverkolla 150 km välein. Toistaiseksi sellaisia ei ole Suomessa ainuttakaan.
Raskaan liikenteen sähköistyminen on alkanut
Sähköisten kuorma-autojen määrä kaksinkertaistui kesästä 2024 kesään 2025, jolloin niitä oli 167. Kuorma-autoille soveltuvia julkisia latauspisteitä on vasta vähän, mutta niitä suunniteltu ja rakennettu myös maanteiden levähdysalueille. Latauspisteitä tarvittaisiin siellä, missä tauot on muutenkin pidettävä. Raskaan liikenteen latauskenttä vaatii huomattavan suurta sähkötehoa ja siihen liittyviä kaapelointeja, jolloin niitä kannattaa toteuttaa vain pysyviin sijainteihin. Tienpitäjää koskevia säädöksiä laadittaessa ei ole ollut tietoa sähköisen liikenteen tarpeista.
Erikoiskuljetusten tarpeet haastavat tienpitäjän
Erikoiskuljetuksia toteutetaan koko maassa yhteiskunnan tarpeisiin. Kuljetusten lähtö- ja määränpäät ovat usein kuntien katuverkolla tai yksityistien päässä. Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko (SEKV) on mitoitettu 7x7x40 metrin kuljetuksiin. Tuulipuistojen komponentit ovat jopa 100 metriä pitkiä, jolloin niiden kuljetukset vaativat erityisjärjestelyjä liittymissä. Kun kuljetusyritys tietää, että pian on tulossa seuraava erikoiskuljetus, saattavat esimerkiksi puretut valaistukset jäädä palauttamatta, taikka ojan täyttö avartaa liittymän kuukausien ajan. Jos samaa reittiä käyttää useita hankkeita, voi hämärtyä, kenen vastuulla rakenteiden palauttaminen on. Puuttuva valaistus ja levennetyt liittymäalueet heikentävät erityisesti kävelijöiden ja pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta.
Erikoiskuljetukset vaativat luvan, jonka käsittelee keskitetty lupayksikkö. Siltojen kantavuustiedon muututtua salaiseksi lupien käsittely ja saaminen ovat hankaloituneet. Lisäksi lupahakemuksien maksimimassat ovat olleet nousussa ja siltojen korjausrahoitus rajallista, mikä on vaikeuttanut käyttökelpoisten reittien löytymistä. Erityisen suurten kappaleiden kuljetus vaatii kallista erikoiskalustoa ja tien sulkemista muulta liikenteeltä kuljetuksen ajaksi.
Sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen hyödyttää yhteiskunnan arkea
Sotilaallinen liikkuvuus perustuu olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämiseen. NATO:n harjoitukset ovat paljastaneet uusia infran kehittämistarpeita sekä sotajoukkojen liikkumisen että paikallisen henkilö- ja tavaraliikenteen näkökulmista. Kaksoiskäyttöä palvelevien infrakohteiden parantamiseen on mahdollista saada tukea liikennehallinnon varsinaisen rahoituksen ulkopuolelta.
Suurille erikoiskuljetuksille mitoitettu tieverkko palvelee myös sotilaiden kuljetustarpeita, joita toki on muuallakin. Liikennehallinto ei aseta etusijalle sellaisia infrakohteita, jotka palvelevat lähtökohtaisesti pelkästään sotilaiden tarpeita.