Tilannekuvassa on tarkasteltu raskaan liikenteen massoja ja mittoja, erikoiskuljetusten tavoiteverkkoa sekä raskaan liikenteen taukopaikkoja ja niiden palveluita. Raskaan liikenteen erityisasioiden tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Yhteenveto
- Elinkeinoelämän yritysten kannalta pituusmuutos koetaan hyvänä ja pitkien yhdistelmien määrä on kasvussa. Mittojen kasvattamisesta on merkittävää hyötyä erityisesti merikonttien kuljetuksessa, metsäteollisuuden kuljetuksissa, kappaletavaraliikenteessä ja elintarvikekuljetuksissa.
- Aiempaa suurempien kuljetusten yleistyminen maantieverkolla tulee aiheuttamaan jonkin verran muutostarpeita liikenneverkolle mm. liittymissä.
- Raskaan liikenteen taukopaikkojen kysyntä on suurinta Helsingin seudun lisäksi Turun, Jyväskylän, Äänekosken ja Kuopion kohdilla sijaitsevilla taukovyöhykkeillä, missä on myös suurimmat puutteet minimipalvelutason taukopaikoista.
- Kansallinen jakeluinfraohjelma sisältää toimenpiteitä sähkön, kaasun ja vedyn käytön edistämiseksi, jotta EU:n jakeluinfra-asetuksen vaatimukset voidaan täyttää.
Raskaan liikenteen kuljetusten toimivuus ja turvallisuus ovat pääosin hyvällä tasolla
Raskaan liikenteen kuljetusten toimivuus ja turvallisuus ovat nykytilanteessa pääosin hyvällä tasolla. Yhtenä puutteena nähdään esimerkiksi raskaan liikenteen palvelualueiden vähäisyys suhteessa kysyntään.
Raskaan liikenteen massat ja mitat
Ajoneuvojen ja ajoneuvoyhdistelmien suurimpia sallittuja mittoja ja massoja on muutettu viime vuosina seuraavasti: Vuonna 2013 ajoneuvoyhdistelmän maksimimassa nousi 60 tonnista 76 tonniin ja korkeus 4,2 metristä 4,4 metriin. Vuonna 2019 ajoneuvoyhdistelmän maksimipituus nousi 25,25 metristä 34,5 metriin ja puoliperävaunuyhdistelmän pituus 16,5 metristä 22,5 metriin. Pituusmuutos on tärkeää huomioida mm. liittymien, levähdys- ja pysäköintialueiden, poliisin valvontapaikkojen sekä tietyömaiden liikennejärjestelyiden suunnittelussa.
Elinkeinoelämän yritysten kannalta pituusmuutos koetaan hyvänä ja pitkien yhdistelmien määrä on kasvussa. Mittojen kasvattamisesta on merkittävää hyötyä erityisesti merikonttien kuljetuksessa, metsäteollisuuden kuljetuksissa, kappaletavaraliikenteessä ja elintarvikekuljetuksissa. Aiempaa suurempien kuljetusten yleistyminen maantieverkolla tulee aiheuttamaan jonkin verran muutostarpeita liikenneverkolle. Raskaiden ajoneuvojen mittojen kasvattaminen aiheuttaa tarpeita esimerkiksi liittymien laajentamiselle.
Lain mukaiset maksimimassat ja -mitat ovat käytössä koko tieverkolla, mukaan lukien kunnat ja yksityistiet, mikäli niitä ei ole erikseen rajoitettu. Yleisellä tieverkolla painorajoitettuja siltoja on noin 370 kpl (3 %), jotka ovat kaikki päätieverkon ulkopuolella. Pitkien yhdistelmien liikennettä käytännössä haittaavia liittymiä on valtion tieverkolla noin 50 kpl.
Valtion tieverkolla on noin 1500 kpl matalan alikulkukorkeutensa vuoksi rajoitettua siltaa, joista noin 90 kpl sijaitsee päätieverkolla. Huomioitavaa kuitenkin on, että läheskään kaikki alikulkua rajoittavat sillat eivät ole Väyläviraston omistuksessa ja iso osa niistäkin on rataverkon siltoja. Monet maantien ylittävistä silloista kuuluvat kaupungeille ja kunnille.
Mittojen ja massojen nostolla on saavutettu noin 5–20 % säästöt kuljetusalasta riippuen.
Massojen edelleen korottamista 84/90 tonniin rajoitetulla tieverkolla suunniteltiin vuosina 2016–2018, mutta asiassa ei ole edetty aktiivisesti sen jälkeen. Monet yritykset ovat korostaneet rajatun HCT-massaverkon tarvetta kustannustehokkuuden ja päästövähennysten kannalta. Raskaan liikenteen sähköistymisen myötä EU on uudistamassa aihetta koskevaa direktiiviä, jossa otetaan kantaa mm. vaihtoehtoisten polttoaineiden tuoman ajoneuvoyhdistelmän lisämassan kompensointia korkeimmilla maksimimassoilla tai akselipainoilla. Direktiivi ei kuitenkaan ole näillä näkymin etenemässä lähivuosina.
Suurten erikoiskuljetusten tieverkko
Erikoiskuljetus on kuljetus, jonka mitat ja/tai massat ylittävät normaaliliikenteen rajat. Liikennevirasto teki vuonna 2013 päätöksen valtakunnallisesta suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkosta (SEKV), joka valmistuttuaan mahdollistaa 7x7x40 metrin (korkeus x leveys x pituus) kokoisten kuljetusten suorittamisen. Yhteysvälitasoisessa päätöksessä varsinaista SEKV:a on 7 130 km ja lisäksi kaide-SEKV-reittejä 1 740 km. Myöhemmin ELY-keskukset ovat täsmentäneet verkkoa omalla alueellaan, mistä on aiheutunut joitakin epäjatkuvuuskohtia alueiden rajoille.
Erikoiskuljetusten tarpeet on otettava huomioon työmaiden tilapäisratkaisuissa ja raitiotielinjoja suunniteltaessa. Tuulivoimaloiden rakentamiseen liittyvien kuljetusten erityishaasteiden helpottamiseksi on julkaistu eri osapuolia palveleva raportti (kts. Lähteet ja lisätiedot).
Raskaan liikenteen taukopaikat ja niiden palvelut
Raskaan liikenteen taukopaikkoja tarvitaan kuljettajien lakisääteisten taukojen pitämiseen. Niiden kysyntä on suurinta suurten kaupunkien, satamien ja terminaalien läheisyydessä sekä useiden pääteiden solmupisteissä ja päällekkäisillä taukovyöhykkeillä. Helsingin seudun lisäksi Turun, Jyväskylän, Äänekosken ja Kuopion kohdilla sijaitsevilla taukovyöhykkeillä on suurin kysyntä ja suurimmat puutteet minimipalvelutason taukopaikoista.
Asiakastyytyväisyystutkimuksissa yli kolmannes raskaan liikenteen kuljettajista oli tyytymätön lepoaikojen pitämisen mahdollisuuksiin, eniten ajavat kuljettajat olivat tyytymättömimpiä. Kun taukopaikkoja on vähän ja niiden pysäköintikapasiteetti pieni, on ison ajoneuvon kuljettajalle hankalaa pitää lakisääteiset tauot sopivaan aikaan, jos aiottuun taukopaikkaan ei mahdukaan.
Valtaosa taukopaikoista on markkinaehtoisesti toimivia huoltoasemia. Niitä täydentää yhdeksän valtion pääväylillä sijaitsevaa palvelualuetta, joilla on huoltoasema vuokralaisena. Vain jälkimmäisten minimipalvelutasoon valtio voi vaikuttaa. Usein huoltoaseman pitäjälle aiheutuu raskaalle liikenteelle tarjottavista palveluista enemmän kustannuksia kuin tuloja, varsinkin aamuyöllä.
Kesällä 2024 voimaan tullut TEN-T-asetus velvoittaa jäsenmaat varmistamaan vuoteen 2040 mennessä turvallisten ja valvottujen pysäköintialueiden kehittämisen ydinverkon teillä enintään 150 km välein. Alueiden minipalveluista, turvallisuustasoista ja sertifioinnista säädetään asetuksessa C(2022)2055. Toistaiseksi Suomessa ei ole yhtään asetuksen vaatimukset täyttävää valvottua ja sertifioitua raskaan liikenteen pysäköintialuetta.
Pääkaupunkiseudulla on hankittu rekkaparkkipalvelua kilpailuttamalla. Uudenmaan ELY-keskus, Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat tehneet keväällä 2022 viisivuotisen sopimuksen 61 ajoneuvoyhdistelmän yönyli-pysäköintipalvelusta Kehä III:n lähellä. Sen lisäksi pääkaupunkiseudulla on suunnitteilla kaksi uutta raskaan liikenteen pysäköintialuetta, valtateiden 3 ja 4 tuntumaan. Uusille alueille on suuri tarve myös Turun ja Jyväskylän seuduilla.
Raskaan liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakelu
Kansallinen jakeluinfraohjelma sisältää toimenpiteitä sähkön, kaasun ja vedyn käytön edistämiseksi, jotta EU:n jakeluinfra-asetuksen vaatimukset voidaan täyttää. Siihen liittyen Väylävirasto on selvittänyt ja julkaissut tiedot raskaan kaluston latauksen rakentamismahdollisuuksista maantieverkolla valtion hallinnassa olevilla alueilla. Myös useat maakuntien liitot ovat selvittäneet raskaan liikenteen jakeluinfran toteuttamiseen soveltuvia sijainteja.
Marraskuussa 2024 Suomessa oli neljä julkista raskaan liikenteen latausasemaa, eikä yhtään vetytankkausasemaa. Paineistetun kaasun tankkausasemia oli noin sata ja nesteytetyn kaasun asemia parikymmentä.