Kävely- ja pyörätiet valtion verkolla

Tilannekuvassa on tarkasteltu kävely- ja pyöräteitä valtion verkolla. Siihen liittyvää tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kahdesti vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.

Valtion verkolla kävelyn ja pyöräliikenteen väyliä on noin 6 100 km

Kävelyn ja pyöräliikenteen väyliä on valtion verkolla noin 6 100 km. Erilliset väylät sijaitsevat usein kaupunkiseuduilla ja muodostavat yhdessä kuntien katuverkon kanssa seudullisen kävelyn ja pyöräliikenteen verkon.

Erityisesti kaupunkiseuduilla liikennejärjestelmän kehittämisessä korostuu kevyen liikenteen olosuhteiden parantaminen. Tavoitteena on lisätä kävelyn ja pyöräilyn kulkumuoto-osuutta ja turvallisuutta. Kävely- ja pyöräteiden kunnossapidolla pyritään takaamaan teiden ympärivuotinen käytettävyys.

Kävelyn ja pyöräliikenteen yhteydet valtion verkolla jakautuvat autoliikenteestä eroteltuihin kävelyn ja pyöräliikenteen väyliin sekä maanteiden pientareella kulkeviin osuuksiin. Erillisiä kävelyn ja pyöräliikenteen väyliä on valtion verkolla noin 6 100 km. Erilliset väylät sijaitsevat usein kaupunkiseuduilla ja muodostavat yhdessä katuverkon kanssa seudullisen kävelyn ja pyöräliikenteen verkon. Lisäksi erillisiä väyliä on muun muassa kuntakeskuksissa ja muissa kohteissa, joissa liikenneturvallisuus tai käyttäjämäärät ovat edellyttäneet erillisen väylän rakentamista.

Kävely- ja pyöräteistä noin 730 km on huonokuntoisia (12 %). Kävely- ja pyöräteiden kunnossapidolla pyritään takaamaan teiden ympärivuotinen käytettävyys. Kävely- ja pyöräteiden korjausvelan kasvu pysähtyi vuonna 2020 merkittävän lisäpanostuksen ansiosta. Jotta käyttäjämäärät lisääntyisivät, väylien kunnon parantaminen on ensiarvoisen tärkeää. Korjausvelan poistaminen luo edellytykset myös onnistuneelle talvihoidolle. Huonokuntoinen päällyste on turvallisuusriski.

Kunnossapito mahdollistaa kävely- ja pyöräteiden ympärivuotisen käytön. Kaupunkiseuduilla pyritään kehittämään laatukäytävien osalta reittikohtaista hoitoa. Tarvetta uusille hoidon laatukäytäville on tunnistettu noin 250 kilometrillä valtion kävelyn ja pyöräliikenteen verkkoa. Korotuksien kustannusvaikutus on noin 1,5 milj. € vuodessa. Syksyllä 2021 hoidon laatukäytäviä on valtion verkolla noin 65 km ja syksyllä 2022 arvioitu määrä on 115 km.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa kävelyn ja pyöräilyn vuoden 2030 tavoitteeksi asetettiin 30 % matkamäärien kasvu. Valtion verkon osalta infrastruktuurin ja sen kunnossapidon kehittäminen ovat tärkeässä osassa tavoitteen saavuttamista. Myös liikenneturvallisuuden tulee parantua.

Käyttäjäpotentiaali on suurin seudullisilla pyörätieverkoilla ja laatukäytävillä, joten niitä kehittämällä saadaan yleensä eniten vaikuttavuutta. Seudullisiin tavoiteverkkoihin on tunnistettu uusia yhteystarpeita noin 500 km valtion verkolla. Lisäksi nykyisten väylien palvelutason korottamisille laatukäytävätasoisiksi on tarvetta erityisesti seudullisilla pääpyöräilyreiteillä.

Vuonna 2021 valmistui Valtakunnallisen pyöräliikenteen verkon esiselvitys, jossa tavoiteverkon laajuudeksi on tunnistettu noin 10 000 km.  Verkko yhdistää maakuntakeskuksia ja merkittäviä matkailukohteita. Työn yhteydessä tuotettiin palvelutasotavoitteet, joihin liittyviä palvelutasopuutteita poistetaan pääosin muiden kehittämishankkeiden yhteydessä. Palvelutasopuutteita on tunnistettu mm. piennarleveyden osalta.

Kävelyn ja pyöräliikenteen määrien seuranta on tärkeä osa kävelyn ja pyöräliikenteen väyläverkon kehittämistä. Väyläverkon kävelyn ja pyöräliikenteen laskentajärjestelmän toteuttamislaajuudeksi on arvioitu 77 jatkuvaa laskentapistettä ja 46 vaihtuvaa otoslaskentapistettä.

Käyttäjän näkökulmasta on oleellista, että kävelyn ja pyöräilyn verkot ovat jatkuvia ja selkeitä kokonaisuuksia ja myös työmaiden aikaiset järjestelyt ovat sujuvia ja turvallisia. Tärkeää on muodostaa seudullisesti yhteinen toiminnallisesti luokiteltu verkko. Yhtenäisen ja jatkuvan verkon suunnittelu, rakentaminen ja kunnossapito vaativat nykyistä enemmän yhteistyötä kuntien ja valtion välillä, jotta verkon palvelutaso näyttäytyy käyttäjälle yhtenä kokonaisuutena.