Työpaikkojen saavutettavuutta tarkastellaan työpaikkojen sijainnin ja matka-ajan perusteella. Tiedot päivitetään tarvittaessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Tiedot ovat osa saavutettavuuden tilannekuvaa.
Saavutettavuus kuvaa niitä mahdollisuuksia, joihin ihmisillä on mahdollisuus päästä liikennejärjestelmän avulla. Kuvissa 11 ja 12 on kuvattu työpaikkojen saavutettavuutta kahdella eri tavalla vuoden 2021 keväällä.
Kuvassa 11 käytetty saavutettavuusmittari kuvaa kumulatiivisia mahdollisuuksia. Tässä tapauksessa sitä, kuinka monta työpaikkaa kustakin kilometrin ruudusta voidaan saavuttaa 30 minuutissa henkilöautolla ja joukkoliikenteellä. Puolen tunnin matka-aikaraja on valittu sen takia, että työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa yhdensuuntaiseen työmatkaan kuluu keskimäärin 23 minuuttia. Lisäksi puolen tunnin aikaraja on yleisesti käytössä kansainvälisesti.
Työpaikkojen saavutettavuus alle 30 minuutissa on henkilöautolla huomattavasti suurempi kuin joukkoliikenteellä. Käytetty 30 minuutin aikaraja on hieman epäedullinen joukkoliikenteelle, koska matka-aika sisältää mm. kävelyn pysäkille. Henkilöautolla eniten työpaikkoja ko. aikarajan sisällä saavutetaan suurissa kaupungeissa, maakuntakeskuksissa ja niiden ympäristössä eli paikoissa joihin on keskittynyt paljon työpaikkoja. Joukkoliikenteen osalla työpaikkojen saavutettavuus annetussa aikarajassa keskittyy lähinnä suurien kaupunkien ja maakuntakeskusten keskuksiin.
Kuvassa 12 työpaikkojen saavutettavuutta on tarkasteltu puolestaan vetovoimamittarin avulla. Tässä tapauksessa saavutettavuus on laskettu seuraavan kaavan avulla:
Vaimenemistekijä βk kuvaa sitä, miten kauempana olevien työpaikkojen paino pienenee matka-ajan kasvaessa. Käytetyt βk -parametrien numeeriset arvot henkilöautolle ja joukkoliikenteelle on saatu estimoimalla valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen 2016 aineistoon perustuva matkojen suuntautumista kuvaava logittimalli. Henkilöautoliikenteen vaimennustekijän arvoksi saatiin - 0,09999 ja joukkoliikenteen vaimennustekijän arvoksi - 0,04180. Vetovoimamalli laskee jokaiselle ruudulle saavutettavuusluvun. Mitä korkeampi luku on, sitä paremmin ko. ruudusta voidaan saavuttaa työpaikkoja.
Vetovoimamallilla arvioituna työpaikkojen saavutettavuus henkilöautolla on hyvin samankaltainen kuin kumulatiivisella mallilla arvioituna. Tämä johtuu siitä, että vetovoimamallissa henkilöautolle käytetyn vaimennustekijän arvo - 0,0999 antaa suuren painon lähellä oleville työpaikoille eli joihin on lyhyt matka-aika. Suurin osa henkilöautoilla tehtävistä työmatkoista ovat lyhyitä. Työvoimatilaston mukaan 51 % henkilöautolla tehtävistä työmatkoista on alle 10 km pituisia ja yli 50 km pitkien työmatkojen osuus on vain 8 %. Myös tällä tavoin tarkasteltuna eniten työpaikkoja saavutetaan henkilöautolla suurissa kaupungeissa, maakuntakeskuksissa ja niiden ympäristössä.
Joukkoliikenteen merkitys työpaikkojen saavutettavuudessa on vetovoimamallilla arvioituna merkittävästi suurempi kuin kumulatiivisten mahdollisuuksien mallilla arvioitu ja ero henkilöautolla saavutettaviin työpaikkoihin ei ole enää niin suuri. Tämä on odotettua, sillä vetovoimamallissa ei ole kiinteää enimmäisaikaa työmatkoille, kuten kumulatiivisten mahdollisuuksien mallissa. Vetovoimamallissa joukkoliikenteelle käytetyn vaimennustekijän suuruus (- 0,0418) antaa selvästi suuremman painoarvon kauempana oleville työpaikoille kuin henkilöautoliikenteen vaimennustekijä.
Joukkoliikenteellä saavutettavien työpaikkojen määrä on korkein pääkaupunkiseudulla sekä isoimpien kaupunkien keskustoissa. Vetovoimamalli osoittaa kuitenkin, että joukkoliikenteellä on merkitystä työpaikkojen saavutettavuuteen myös kaupunkikeskusten ulkopuolella.
Saavutettavuustarkastelu kuvaa maankäytön ja liikennejärjestelmän yhteistä vaikutusta. Työpaikkojen saavutettavuustarkastelut osoittavat, että valtakunnan tasolla katsottuna Suomessa on paljon alueita, joista työpaikkoja saavutetaan sekä henkilöautolla että joukkoliikenteellä vähän. Tällöin kyse ei ole välttämättä siitä, että liikennejärjestelmä olisi puutteellinen, vaan siitä, että tavoiteltuja toimintoja eli työpaikkoja on näillä alueilla vähän.
Kuvassa 13 on esitetty työpaikkojen sijainti Suomessa. Verrattaessa kuvaa 13 ja 12 keskenään havaitaan, että suuret työpaikkakeskittymät ovat saavutettavissa sekä henkilö- että joukkoliikenteellä. Kartoista ei voi havaita paikkakuntia, joissa työpaikkojen savutettavuudessa olisi selkeitä puutteita. Tarkastelu on tosin tehty koko valtakunnan tasolla ja tässä mittakaavassa paikalliset puutteet yhteyksissä eivät näy. Tämän takia työpaikkojen ja muiden toimintojen saavutettavuutta tulisi tarkastella ennen kaikkea alueellisella tasolla.