Sivulla kuvataan tieliikenneonnettomuuksien tilastolähteitä ja tietojen peittävyyttä. Sivua päivitetään vähintään kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Suomen virallinen tilasto tieliikenneonnettomuuksista on Tilastokeskuksen pitämä tieliikenneonnettomuustilasto, joka perustuu poliisin tietoon tulleisiin onnettomuuksiin. Tietoja täydennetään kuolinsyyrekisteristä ja loukkaantumisten vakavuuden osalta terveydenhuollon hoitoilmoitusjärjestelmästä eli HILMOsta. Muut keskeiset tieliikenneonnettomuustilastot ovat Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin perustuva onnettomuustietorekisteri, pakollisesta liikennevakuutuksesta korvatut vahingot sisältävä Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto, ja Väyläviraston onnettomuusrekisteri, joka Tilastokeskuksen tilaston tavoin perustuu poliisin tietoihin. Lehtonen (2020) on kuvannut, miten onnettomuustapaukset päätyvät näihin tilastoihin, ja vertaillut niiden antamaa kuvaa onnettomuuksien määrästä. Muita tieliikenneonnettomuuksien tilastolähteitä ovat pelastuslaitosten PRONTO-järjestelmä, Tilastokeskuksen kokeellinen tilasto riistaonnettomuuksista, Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostukset, ja tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot työmatkatapaturmista.
Tilastokeskuksen onnettomuustilastot julkaistaan kuukausittaisina uutisina, joihin sisältyy valmiita kaavioita ja taulukoita, sekä tietokantapohjaisen tilastopalvelun kautta. Liikenneturva julkaisee tilastokatsauksia eri tienkäyttäjäryhmien ja ikäryhmien liikenneturvallisuudesta. Onnettomuustietoinstituutti julkaisee säännöllisesti vuosiraportin ja ennakkoraportin tutkijalautakuntien tutkimista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, sekä Liikennevahinkotilaston. Lisäksi Onnettomuustietoinstituutti julkaisee teemaraportteja. Liikennevakuutuksesta korvattuja vahinkoja voi taulukoida itse OTIn Liikennevahinkoportti-palvelun kautta. Väylävirasto julkaisee tieliikenneonnettomuudet avoimena datana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisee vuosittain tilastoraportin erikoissairaanhoidossa hoidetuista tapaturmista.
Vakavat loukkaantumiset
Vuonna 2014 Euroopan Unionissa otettiin käyttöön yhteinen määritelmä tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneelle henkilölle. Vakavasti loukkaantuneeksi katsotaan henkilö, jonka vakavin vamma on vähintään luokkaa 3 AIS-vammaluokituksessa. Määritelmästä käytetään lyhennettä MAIS3+ (Maximum Abbreviated Injury Scale 3+). Tieto vammojen vakavuudesta yhdistetään Suomessa terveydenhuollon HILMO-järjestelmästä Tilastokeskuksen viralliseen onnettomuustilastoon. Vain noin puolet HILMOssa liikenteen syykoodilla olevista vakavista loukkaantumisista yhdistyy poliisin tietoihin. HILMOssa käytetään vammoille ICD-10-luokitusta. Tämä muunnetaan AIS-luokitukseksi muunnostyökalulla. Airaksinen et al. 2019 osoittivat, että muunnostyökalu ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä Suomessa käytetyn ICD-10-luokittelun kanssa, ja siksi muunnos vähentää tilastoitua vakavien loukkaantumisten määrää noin 20 % verrattuna siihen, että käytettäisiin suoraan AIS-koodeja.
Tieto vakavista loukkaantumisista on yhdistetty Tilastokeskuksen ylläpitämään viralliseen tilastoon vuodesta 2014 alkaen. Lisäksi Tilastokeskus julkaisee tietokantataulukon niistä vakavista loukkaantumisista, jotka ovat HILMOssa, mutta eivät yhdisty poliisin onnettomuustietoihin. Vakavuustiedot julkaistaan runsas vuosi tapahtumavuoden jälkeen, esimerkiksi vuoden 2022 onnettomuuksien vakavuustiedot tammikuussa 2024.
Tieliikenneonnettomuustilastojen peittävyys
Tilastokeskus täydentää kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tietoja kuolinsyytilaston tiedoilla, ja siksi tilaston katsotaan peittävän kaikki tieliikennekuolemat. Liikenneonnettomuudessa kuolleeksi lasketaan osallinen, joka on kuollut 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta saamiensa vammojen seurauksena. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tilastoissa kuolemien määrä poikkeaa hieman Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastosta, koska tutkijalautakuntatilastossa on mukana jonkin verran sairaskohtauksesta johtuvia kuolemia, ja toisaalta siitä puuttuu yksittäisiä onnettomuuksia, joissa tutkijalautakunta ei ole saanut tietoa onnettomuudesta.
Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilaston peittävyyden arvioitiin olevan noin 30 % loukkaantuneista vuonna 2011, kun asiaa selvitettiin kyselytutkimuksella. Nykyään peittävyys voi olla tätä heikompi, sillä tieliikenneonnettomuustilastossa loukkaantuneiden määrä on puolittunut kymmenessä vuodessa, kun taas liikennevahinkotilastossa loukkaantuneiden määrä on laskenut selvästi vähemmän. Lievästi loukkaantuneiden on arvioitu päätyvän tilastoihin harvemmin kuin vakavasti loukkaantuneiden, ja pyöräilijöiden harvemmin kuin moottoriajoneuvolla liikkuvien. THLn mukaan vuonna 2022 hoidettiin vuodeosastolla 1648 pyöräilijää, kun taas tieliikenneonnettomuustilastossa loukkaantuneita pyöräilijöitä oli tilastoitu 470 henkilöä. Suurin osa Tilastokeskuksen tilastosta puuttuvista pyöräilyonnettomuuksista on pyöräilijöiden yksittäisiä kaatumisia.