Etusivu: Tieto Traficom
Etusivu: Tieto Traficom
Siirry hakuun

Suomalaisten liikkumistottumukset

Valtakunnallisella henkilöliikennetutkimuksella kerätään perustietoja suomalaisten liikkumisesta. Tietoja käytetään apuna parannettaessa liikkumismahdollisuuksia ja liikenneturvallisuutta sekä pyrkimyksissä vähentää liikenteen ympäristöhaittoja. Tietoja päivitetään vuosittain. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus on vuodesta 1974 alkaen noin kuuden vuoden välein toteutettu tutkimus. Tutkimus antaa yleiskuvan suomalaisten liikkumisesta ja henkilöliikennematkojen väestöryhmistä sekä ajallisista ja alueellisista eroista. Voit tutustua tarkemmin kaikkiin aiempiin tehtyihin tutkimuksiin niiden verkkosivulla (Ulkoinen linkki). Vuoden 2021 tutkimuksen tiedot julkaistaan tammikuussa 2023.

Henkilöliikennetutkimus 2016

Tutkimusaineisto on koottu monimenetelmätutkimuksena vuonna 2016. Tutkimukseen oli mahdollista vastata puhelimitse, verkossa ja kirjeitse. Tutkimukseen osallistui kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Kaikkiaan tutkimukseen vastasi yli 30 000 suomalaista. Tutkimusjulkaisu (Ulkoinen linkki) valmistui maaliskuussa 2018.

Yleiskuva suomalaisten liikkumisesta

Vuorokaudessa suomalaiset tekivät henkeä kohden 2,7 matkaa ja liikkuivat näillä matkoillaan 41 kilometriä. Käytetyin kulkumuoto oli henkilöauto, jolla tehtiin keskimäärin 1,6 matkaa ja liikuttiin 31,1 kilometriä.  Suurin osa matkoista liittyi vapaa-ajan matkustamiseen.

Tiiviissä kaupunkiympäristössä edellytykset liikkua jalan, pyörällä ja joukkoliikenteenteellä ovat hyvät. Väestön keskittyessä suurille kaupunkiseuduille ja erityisesti kaupunkikeskustojen ytimeen odotuksena on, että liikkumismuotojen työnjako kääntyisi asteittain pois henkilöautoilusta kohti kestäviä liikkumismuotoja. Toistaiseksi tätä suuntausta ei ole nähtävissä tarkasteltaessa ilmiötä koko maan tasolla. Jalankulun ja pyöräilyn osuudet ovat aiempiin tutkimuksiin verrattuna jotakuinkin säilyneet, joukkoliikenne vähentynyt ja henkilöautoilu kasvanut.

Työmatkat

Työmatkoilla tarkoitetaan henkilöliikennetutkimuk­sessa työn ja kodin välisiä matkoja, jotka ovat työntekijän itse maksamia ja ne tehdään omalla ajalla.

Keskimäärin työssäkäyvät täysi-ikäiset suomalaiset tekivät vuodessa hieman alle kolmesataa työmatkaa, mikä vastaa noin 150 meno-paluumatkaa. Työpäiviä vuonna 2016 viiden viikon vuosiloma pois lukien oli 227. Työpaikalla käyntejä on siis selvästi vähemmän kuin työpäiviä. Suurta eroa selittävät muun muassa työ kotona ja työn osa-aikaisuus, sairaspoissaolot, etätyö, vaihtelevat lomajaksot ja se, että tutkimuk­sessa ovat mukana myös satunnaisesti työtä tekevät.

Työmatkoista 31 prosenttia tehdään kestävillä liikkumismuodoilla eli kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä.

Liikkuminen eri elämäntilanteissa

Suomalaisten matkasuoritteet vaihtelevat merkittävästi elämäntilanteen mukaan. Kun tutkimukseen osallistunut keskivertoikäihminen liikkui noin 17 kilometriä vuorokaudessa, niin vastaavasti keskivertoautoilijalle kilometrejä kertyi vuorokaudessa 52. Suomalaisista 19 prosenttia ei liikkunut päivän aikana lainkaan. Vastaavasti vähintään tuhat metriä liikunnallisilla kulkutavoilla kulkeneita oli 38 prosenttia. Liikunnallisilla kulkutavoilla tarkoitetaan jalankulkua, pyöräilyä ja muita fyysistä aktiivisuutta edellyttäviä liikkumismuotoja.

Kestävä liikkuminen

Koko maassa kestävien liikkumismuotojen kulkutapaosuus oli kotimaanmatkoilla matkasuoritteesta 15 prosenttia ja matkoista 37 prosenttia.

Joukkoliikenteen matkoista yleisimpiä ovat vaihdottomat matkat, joiden liityntämatka onnistuu kävellen. Noin kolme prosenttia joukkoliikennematkoista on yhdistelmämatkoja, jotka koostuvat joukkoliikenteen ja henkilöauton yhteiskäytöstä.

Eniten jalan ja pyörällä liikkuvat lapset ja nuoret. Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin lasten, nuorten ja nuorten aikuisten jalankulun ja pyöräilyn vähenemiseen. Sen sijaan iäkkäämpien henkilöiden jalankulku ja pyöräily ovat hieman lisääntyneet. Eläkeiän saavuttaneiden naisten pyöräily on kasvanut. Kun jalankulkua ja pyöräilyä tarkastellaan koko väestön tasolla, on jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu matkasuorite lähes ennallaan viiden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Muutokset ovat pieniä ja jäävät virhemarginaalien sisään.

Tulevaisuutta ajatellen edellytykset kestävien liikkumismuotojen kasvulle ovat olemassa. Yhä suurempi osa väestöstä asuu kasvavilla kaupunkiseuduilla, jossa palvelut ovat lähellä. Kaupunkiseudulla liikutaan haja-asutusalueita useammin jalan ja pyörällä, sillä monet toiminnot ovat näiden kulkutapojen kantaman sisällä. Toistaiseksi muutokset eivät kuitenkaan ole näkyneet kestävien liikkumismuotojen osuuksien kasvuna.

Liikkumisen erot eri puolilla Suomea

Vuonna 2016 tutkimukseen osallistui kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Lisäotokset kerättiin Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seuduilta, Joensuun ydinkaupunkiseudulta, Päijät-Hämeen maakunnasta, Riihimäen seutukunnan alueelta, Salosta ja itäiseltä Uudeltamaalta sekä läntiseltä Uudeltamaalta.

Seuduilla tutkimuksen päätunnusluvuksi asetettiin kestävien liikkumismuotojen kulkutapaosuus. Tutkimukseen osallistuneista seuduista tämä oli suurin Helsingin seudulla. Jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu kulkutapaosuus taas oli korkein Oulun seudulla, ja korkeisiin lukemiin päästään myös Tampereen seudulla ja Joensuun ydinkaupunkiseuduilla. Liikkumisen erot eri puolilla Suomea ovat merkittävät. Erot selittyvät ennen muuta liikennejärjestelmän ja maankäytön eroilla, mutta vähäisessä määrin myös väestörakenteellisilla eroilla. Matkasuoritteet ja matkoihin käytetty aika vaihtelevat merkittävästi seuduittain. Myös matkaluvussa on nähtävissä hienoisia eroja.

Kotimaan pitkät (yli 100 km) matkat

Yli sata kilometriä pitkistä kotimaanmatkoista noin kolme neljännestä kuljetaan henkilöautolla. Pitkät vapaa-ajanmatkat ovat vähentyneet seitsemällä miljoonalla matkalla vuodessa ja pitkiä työmatkoja on vajaa kolme miljoonaa aiempaa enemmän. Eniten vähenivät 100–150 kilometriä pitkät vapaa-ajan matkat. Sen sijaan yli 300 kilometriä pitkien kotimaanmatkojen määrä kasvoi. Pääosa yli sata kilometriä pitkistä kotimaanmatkoista liittyy vapaa-aikaan, ostoksiin ja asiointiin. Sadasta kahteensataan kilometriä pitkillä matkoilla henkilöauto on selvästi yleisin käytetty kulkutapa, mutta kun matkojen pituudet kasvavat, yleistyy junan ja lentokoneen käyttö.

Linja-auton kulkutapaosuus pitkillä matkoilla on hieman kasvanut ja junan pudonnut. Henkilöautolla ajon osuus on kasvanut ja matkustaminen vähentynyt. Muutoksilla tarkoitetaan tässä yhteydessä henkilöautoilua ilman pakettiautoa, sillä aiemmassa tutkimuksessa pakettiautot oli eroteltu henkilöautoista. Pakettiautolla ajaneiden osuus on noin kaksi prosenttia pitkistä kotimaan henkilömatkoista. Pakettiautolla matkustaneiden osuus on merkitykseltään vähäinen. Muutokset kulkutapaosuuksissa eivät pääsääntöisesti ole paria prosenttiyksikköä suurempia. Yli sata kilometriä pitkistä kotimaanmatkoista puolet on päivämatkoja, joihin ei sisälly lainkaan yöpymistä. Yöpymisen sisältävistä matkoista yleisimpiä ovat yhden tai kaksi yöpymistä sisältävät viikonloppumatkat. Tavanomaisimpia yöpymispaikkoja ovat vierailupaikat ystävien, tuttavien ja sukulaisten luona.

Ulkomaan pitkät (yli 100 km) matkat

Suomalaiset tekevät vuodessa noin 14 miljoonaa yli sata kilometriä pitkää ulkomaanmatkaa. Luvussa on mukana yli sata kilometriä pitkät rajanylittävät matkat ja matkat ulkomailla. Vuoden 2010–2011 tutkimuksessa näitä matkoja oli 12 miljoonaa. Yli sata kilometriä pitkistä ulkomaanmatkoista 17 prosenttia liittyy työhön. Yleisin syy pitkiin ulkomaanmatkoihin on kuitenkin matkailu, jonka osuus on 61 prosenttia kaikista yli sata kilometriä pitkistä ulkomaanmatkoista. Pääosa, 86 prosenttia, yli sata kilometriä pitkistä ulkomaanmatkoista sisältää vähintään yhden yöpymisen. Kaikkiaan 14 miljoonaan yli sata kilometriä pitkään ulkomaanmatkaan liittyy 28 miljoonaa yöpymistä.