Merenkulkualan yritysten tilannekuva

Merenkulun barometri 2026

Merenkulun barometri toteutettiin tammi–helmikuussa 2026, ja sen kohderyhmään kuuluivat suomalaiset varustamot, satamat, laivameklarit ja niiden etujärjestöt. Kyselyn aiheita olivat esimerkiksi Suomen merikuljetusten määrän kehitys, geopoliittisen epävarmuuden vaikutukset näihin kuljetuksiin ja vihreän siirtymän edistyminen maamme merikuljetuksissa. Kyselyyn kutsuttiin yhteensä 85 merenkulun toimijaa. Kuvasta 1 ilmenee, että vastausprosentiksi tuli 42 prosenttia, mitä osuutta voidaan pitää varsin hyvänä. Erityisen aktiivisia olivat suomalaiset varustamot, joiden osuus kaikista vastanneista oli 43 prosenttia. Kyselykutsun saaneista varustamoista 79 % vastasi kyselyyn.

Suomen merikuljetusten määrän ja alan investointien kehitys

Merenkulun barometrin ensimmäisessä osassa arvioitiin Suomen merikuljetusten määrän kehitystä seuraavien 12 kuukauden aikana. Kuva 2 osoittaa, että kyselyyn vastanneista 53 prosenttia arvioi niiden määrän pysyvän ennallaan, kun sitä verrataan tämän hetken tilanteeseen. Vastaajista 32 prosenttia näki myös positiivista kehitystä merikuljetusten määrän kehityksessä, kun taas loput 15 prosenttia arvioi niiden määrän laskevan. 

Barometrin ensimmäisessä osassa arvioitiin myös Suomen merenkulkualan investointien määrän kehitystä seuraavien 12 kuukauden aikana. Kyselyyn vastanneiden arviot olivat tältä osin samankaltaisia kuin edellisessä kohdassa. Vastaajista 56 prosenttia arvioi heidän investointien määrän pysyvän ennallaan verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Heistä 29 prosenttia näki myös investointien määrässä maltillista tai merkittävää myönteistä kehitystä, kun taas loput 15 prosenttia arvioi niiden määrän yhä laskevan. 

Barometrin ensimmäisessä osassa arvioitiin myös, kuinka suuri merkitys vastuullisuudella ja toimitusketjun läpinäkyvyydellä on Suomen merenkulkualan asiakkaiden ostopäätöksissä. Kuvasta 3 on havaittavissa, että kyselyyn vastanneista 43 prosenttia arvioi niiden merkityksen olevan tällä hetkellä melko suuri, kun taas loput pitivät sitä joko neutraalina tai lähes merkityksettömänä. Kun samaa kysymystä tarkasteltiin seuraavan 12 kuukauden aikajänteellä, merkittävää muutosta tämän hetken tilanteeseen ole ei havaittavissa.

Yleisesti ottaen, tuloksissa on havaittavissa varovaisia kasvun merkkejä. On  kuitenkin tärkeää huomioida, että kysely toteutettiin ennen helmi-maaliskuun 2026 taitteessa tapahtunutta Lähi-idän tilanteen kriisiytymistä. Esimerkiksi Hormuzin salmen merkitys merilogistiikan sujuvuudelle on merkittävä. Sen turvallisuuden heikkenemin voi vaikuttaa myös Suomen merikuljetuksiin nopeastikin.

Suomen merenkulun toimintaympäristön haasteet

Merenkulun barometrin toisessa osassa arvioitiin tekijöitä, jotka estävän tällä hetkellä Suomen merenkulkualan kehittymistä tai kasvua. Kuva 4 osoittaa, että kyselyyn vastanneista 40 prosenttia piti merkittävimpänä estävän tekijänä talouden yleistä epävarmuutta. Seuraavina tulivat geopoliittinen epävarmuus ja pakotteet sekä merenkulkualan kustannusten nousu. Samat kolme tekijää korostuivat myös arvioitaessa toiseksi merkittävimpiä tekijöitä. Kolmanneksi merkittävimpänä tekijänä 29 prosenttia vastaajista piti geopoliittista epävarmuutta ja pakotteita, jota seurasivat sääntely ja byrokratia sekä kustannusten nousu. Osaavan työvoiman saatavuus sekä rahoituksen saatavuus ja hinta saivat tässä arviossa vähiten mainintoja.

Tässä barometrin osassa arvioitiin myös ulkoisten uhkien merkittävyyttä Suomen merenkulkualan toiminnalle seuraavien 12 kuukauden aikana. Kyselyn perusteella keskeisin näistä on kansainvälisen politiikan epävakaus, jonka merkityksen 28 prosenttia vastaajista arvioi erittäin suureksi ja 49 prosenttia suureksi. Seuraavina tulivat kauppasodat, energian ja polttoaineiden hintashokit sekä kyberhyökkäykset. Sen sijaan epidemioita ja pandemioita vastaajat eivät pitäneet kovin merkittävänä uhkana. Heistä 34 prosenttia arvioi niiden merkityksen neutraaliksi ja 60 prosenttia melko pieneksi tai erittäin pieneksi.

Lisäksi barometrin toisessa osassa arvioitiin, miten muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne vaikuttaa tällä hetkellä Suomen merenkulun toimintaedellytyksiin. Kuvasta 5 voidaan havaita, että kyselyyn vastanneista 57 prosenttia arvioi geopoliittisen jännitteen nostaneen pysyvästi merenkulun kustannuksia. Yli puolet vastaajista katsoi myös, että Nato-jäsenyys on parantanut merenkulun investointiympäristöä ja että huoltovarmuus on vahvistunut lisääntyneen kansainvälisen yhteistyön myötä. Sen sijaan alle puolet vastaajista tuki väitettä, jonka mukaan asiakkaat kokevat Suomen sijainnin logistisena riskinä.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että merikuljetukset ovat toimivan yhteiskunnan ja talouden kannalta Suomelle elinehto, sillä valtaosa maamme ulkomaankaupasta kulkee meritse. Toimintaympäristön epävarmuuksien korostuessa Itämeren alueen yhteistyön merkitys kasvaa. Yhteistyö tukee meriliikenteen sujuvuutta, turvallisuutta sekä Suomen huoltovarmuuden kannalta keskeisten kuljetusketjujen toimintaa.

Merenkulun vihreä siirtymä ja käyttövoimaratkaisut

Merenkulun barometrin kolmannessa osassa tarkasteltiin alan vihreää siirtymää ja tulevaisuuden käyttövoimaratkaisuja. Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMOn Greenhouse Gas Studyn (2020) mukaan fossiilisten polttoaineiden osuus meriliikenteessä oli globaalisti vielä 99 prosenttia vuonna 2018. Kuvassa 6 esitetään, miten kyselyyn vastanneet merenkulun toimijat arvioivat fossiilisten polttoaineiden käytön osuuden kehittyvän alalla maailmanlaajuisesti eri ajanjaksoina. Kuvassa oleva tarkastelu osoittaa, että vuoteen 2030 mennessä fossiilisten polttoaineiden osuus on yhä arviolta noin 80 prosenttia, josta se vuoteen 2050 tultaessa laskee noin 50 prosenttiin. 

Vastaajien arvioissa fossiilisten polttoaineiden osuus laskee alkuun jopa voimassa olevaa alueellista EU-sääntelyä ripeämmin. Kehitys näyttäytyy kuitenkin verkkaisempana kuin mihin kansainväliset nettonollatavoitteet tähtäävät, ja ero toimijoiden ennakoiman suunnan ja vasta alustavasti sovittujen globaalien tavoitteiden välillä näyttäisi kasvavan vuosisadan puoliväliä lähestyttäessä.

Tässä barometrin osassa arvioitiin myös, milloin eri käyttövoimat ja päästövähennyskeinot nousevat globaalisti merkittäviksi merenkulussa eri ajanjaksoina. Kuva 7 esittää kyselyyn vastanneiden arvioita tästä murroksesta. Se osoittaa, että tällä hetkellä etenkin bio- ja sähköpohjaisten käyttövoimien sekä hiilen talteenoton osuus on merkittävä. Samoin 2030-luvulla nämä vaihtoehdot ovat heidän arvionsa perusteella keskeisimmät. Sen sijaan 2040-luvulla vedyn ja vetyjohdannaisten käyttövoimien osuuden arvioidaan selvästi kasvavan. Tarkasteluajanjakson loppua kohti myös ydinvoiman osuuden arvioidaan tulevan yhä merkittävämmäksi.

Lisäksi barometrin kolmannessa osassa arvioitiin, miten eri tekijät edistävät tai estävät vihreää siirtymää tällä hetkellä. Kyselyn perusteella keskeisin edistävä tekijä on teknologian kehittyneisyys, jonka 70 prosenttia vastaajista arvioi vaikuttavan siirtymään myönteisesti.  Vain kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että polttoaineiden jakeluverkosto ja satamainfrastruktuuri ovat tällä hetkellä vihreän siirtymän kannalta positiivisella kantilla, kun miltei puolet näki niiden tilanteen olevan negatiivinen. Verkoston ja infrastruktuurin lisäksi vastaajat kokivat sekä investointien kannattavuuden ja rahoituksen epävarmuuden, sekä sääntelyn ennakoitavuuden ja kannustavuuden olevan vielä edistävien tekijöiden sijasta estäviä tekijöitä.

Satamien infrastruktuurilla on yleisesti ottaen keskeinen rooli merenkulun vihreän siirtymän toteutumisessa. Investointipäätökset ovat kuitenkin monin paikoin odottavassa tilassa, sillä toimialalla ei vielä ole riittävän selkeää käsitystä siitä, millä käyttövoimilla tulevaisuuden alukset pääosin kulkevat. Tilannetta voidaan kuvata niin sanottuna muna–kana-asetelmana, jossa investointeja vauhdittaisi joko sääntelystä tai markkinoilta tuleva selkeämpi suunta tulevaisuuden polttoaineratkaisuista.

Sääntely ja IMO:n rooli

Barometrin viimeisessä osassa vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa kansainvälisen merenkulkujärjestö IMOn toimintaan. Kuva 8 osoittaa, että barometrin tuloksista nousee vahvasti esiin huoli siitä, että maailmanpoliittinen jännite on heikentänyt IMO:n päätöksentekokykyä. Kyselyyn vastanneista merenkulun toimijoista 69 % oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteestä, että vallitseva maailmanpoliittinen tilanne on halvaannuttanut IMO:n päätöksenteon siinä määrin, ettei järjestö kykene enää edistämään globaalia ympäristösääntelyä uskottavasti.  IMO:ssa on viime vuosina valmisteltu useita merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyviä sääntelytoimia. Neuvotteluissa jäsenvaltioiden näkemykset sääntelyn tasosta, aikataulusta ja ohjauskeinoista ovat kuitenkin eronneet toisistaan, mikä on osaltaan vaikeuttanut yhteisymmärryksen saavuttamista.

Vastaajia pyydettiin tässä osassa lisäksi arvioimaan, mikä on todennäköisin seuraus merenkulkualan markkinoille, mikäli suurvaltapolitiikka ja eriävät intressit viivästyttävät IMOn päätöksentekoa. Kuvasta 9 on havaittavissa, että vastaajista 37 % arvioi todennäköisimmäksi seuraukseksi alueellisen sääntelyn kiihtymisen. EU ja muut alueet sanelevat omat, toisistaan poikkeavat sääntönsä, mikä asettaa toimijat eriarvoiseen asemaan. Vastaajien näkemykset seurauksista eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä. Viidennes vastaajista pitää mahdollisena, että globaalin ohjauksen puute johtaa tilanteeseen, jossa vastuulliset toimijat häviävät kilpailussa sääntelyn puutteita hyödyntäville yrityksille. Useamman vastaajan mukaan todennäköisin seuraus on investointihalukkuuden romahtaminen epävarmassa sääntely-ympäristössä tai vihreän siirtymän edistyminen asiakkaiden ja rahoittajien vastuullisuusvaatimusten takia IMOsta huolimatta. Vain harva uskoo alan jatkavan nykyisellään vanhoilla säännöillä.

Lopuksi

Kokonaisuutena merenkulun barometrin 2026 tulokset piirtävät kuvaa toimialasta, jossa kasvu- ja investointiodotukset ovat varovaisen myönteisiä, mutta toimintaympäristöön liittyvä epävarmuus on edelleen merkittävää. Talouden kehitys, geopoliittinen tilanne ja kustannuspaineet heijastuvat suoraan alan toimijoiden näkemyksiin tulevasta kehityksestä.

Samalla vihreä siirtymä muuttaa merenkulun toimintaympäristöä merkittävästi. Teknologinen kehitys ja vastuullisuusvaatimusten kasvu luovat uusia mahdollisuuksia, mutta investointien toteutuminen edellyttää ennakoitavaa sääntelyä, toimivaa infrastruktuuria sekä riittävää rahoitusta.

Barometrin tulokset korostavat myös kansainvälisen yhteistyön ja vakaan sääntely-ympäristön merkitystä merenkulun kehitykselle. Suomen näkökulmasta merikuljetukset ovat keskeinen osa ulkomaankaupan toimivuutta ja huoltovarmuutta. Siksi alan toimintaedellytysten turvaaminen, infrastruktuurin kehittäminen ja vihreän siirtymän edistäminen ovat jatkossakin keskeisiä kysymyksiä Suomen merenkulun kehittämisessä.