Maanteiden ympäristönäkökohtia

Tienpidon kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä

Tienpidon kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, vähähiilisyys, elinkaarikestävyys, resurssien kestävä käyttö, kiertotalouden edistäminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu, pinta- ja pohjavesien sekä maaperän suojelu, immissiohaittojen kuten melun hallinta sekä maiseman ja kulttuuriympäristön suojelu.

Kaupungistuminen ja suurimmilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen tiivistyminen jatkuu. Melulle altistuvien määrät voivat kasvaa, ja tiivistyvässä kaupunkirakenteessa äärisäiden, kuten rankkasateiden aiheuttamien tulvien yleistyminen aiheuttaa haasteita. Väylien lähelle rakentaminen korostaa hulevesien sekä tienpidon immissiohaittojen hallinnan ja yhteistyön merkitystä. Väylillä on myös välillisiä vaikutuksia maankäytön kehittämiseen ja siitä aiheutuviin ilmastovaikutuksiin.

Yhteiskunnan sähköistyminen ja siirtyminen vaihtoehtoisia käyttövoimia hyödyntäviin ajoneuvoihin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tukee liikennejärjestelmän ilmastotavoitteiden toteutumista.  Sähköautojen määrä on kehittynyt nopeammin kuin julkinen pikalatausinfrastruktuuri. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen latausverkon laajentaminen edellyttää laajaa yhteistyötä.

Ympäristölainsäädännössä sekä strategia- ja ohjelmatasolla on meneillään paljon valmistelua, jolla on vaikutuksia tienpitoon. Ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma päivitetään ja kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030) seurantaryhmä aloitti toimintansa keväällä 2025. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL:n) kokonaisuudistuksen tuloksena vuoden 2025 alussa tullut voimaan uusi rakentamislaki ja alueidenkäyttöä koskeva osa MRL:sta sai nimekseen alueidenkäyttölaki. 

Alueidenkäyttölain uudistus jatkuu ja valmisteilla on uusi kiertotalouslaki, joka tulee korvaamaan voimassa olevan jätelain. Kiertotaloutta edistetään muun muassa kiertotalouden green deal-sitoumuksilla.   Sitoumuksilla tuetaan kiertotalousohjelman luonnonvaratavoitteita, hiilineutraaliutta ja kestävän talouden edistämistä vuoteen 2035 mennessä. Kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman valmistelu on käynnissä ja EU:n ennallistamisasetuksen mukaisen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu jatkuu vielä vuoteen 2026. Ympäristöministeriön johdolla valmistellaan ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisten hankintojen ekologisista tavoitteista vuoteen 2035. Tavoitteena valmistelussa on tuottaa ekologiselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmille hankinnoille tavoitteet hiilijalanjäljen, luontojalanjäljen sekä materiaalien käytön vähentämiselle eli kiertotalouden edistämiselle.

Ilmastonmuutoksen hillintä

Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan on keskeinen haaste myös väylänpidossa, ja edellyttää tiivistä yhteistyötä koko alan toimijoiden kesken. Rakentamisesta aiheutuvan ilmastovaikutuksen kompensointi hankkeella mahdollisesti saavutettavilla ilmastohyödyillä on haastavaa. Tiehankkeissa suoria ilmastohyötyjä ei välttämättä saavuteta ollenkaan, jos liikennemäärät ja/tai nopeudet kasvavat parantamistoimenpiteiden myötä. 

Maanteiden rakentamisen tuottamat CO2-päästöt otetaan vaikutusten arvioinnissa huomioon aiempaa paremmin. Vähähiilisyyden arvioinnin tuominen osaksi suunnittelua ja hankearviointia jo varhaisessa vaiheessa auttaa tunnistamaan merkittävimpiä ja vaikuttavimpia keinoja rakentamisesta aiheutuvien CO2-päästöjen vähentämiseen. Vaihtoehtotarkastelujen ja päästösuunnittelun avulla edistetään vähähiilisten, elinkaarikestävien materiaalien ja rakenteiden käyttöä ja tuetaan infrarakentamisen vähähiilisyyttä edistävien innovaatioiden ja toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa. Päästöttömät työmaat - Green Dealin mukaisesti Väylävirasto edistää vaihtoehtoisten käyttövoimien ja sähköisen kaluston käyttöä urakoissa.

Väylävirastolla on hankintaorganisaationa myös merkittävä rooli vähähiilisyyden tavoitteiden ja toimintatapojen edistäjänä koko infra-alalla, mukaan lukien hankintakriteerien ja kannustimien kehittämisen kautta. Kehittämisessä tulee huomioida riittävän pitkä aikaväli ja varmistaa markkinoiden toimivuus. Väylärakentamisen vaikutukset linjauksen hiilinieluihin ja hiilivarastoon ovat nousseet esille, ja erityisesti uusilla linjauksilla vaikutukset lisäävät rakentamisesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia. 

EU-taksonomia ja DNSH-periaatteen soveltaminen tuovat konkreettisia tarpeita ilmastovaikutusten yhdenmukaiseen arviointiin väylähankkeissa. TEN-T-verkolla tulee jatkossa kiinnittää huomiota climate proofing- vaatimukset täyttäviin tarkasteluihin osana YVA-prosessia.

Vähähiilisyyden ja resurssien kestävän käytön mahdollistaminen koko elinkaaren aikana on vaikuttavin tapa tukea ilmastotavoitteiden toteutumista väylänpidossa. Toimintaympäristön valmius vastata näihin tavoitteisiin on hyvällä tasolla.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Sopeutumisen, varautumisen ja ilmastokestävyyden nykytilatiedolle, riskien ja haavoittuvuuksien tunnistamiselle sekä toimenpiteiden määrittelylle, seurannalle ja vaikuttavuuden arvioinnille on lisääntyvää tarvetta tieverkon kunnossapidossa, liikenteen ja väyläomaisuuden hallinnassa sekä suunnittelussa. Haavoittuvuustarkastelut auttavat kriittisimpien kohteiden tunnistamisessa ja sopeutumistoimien suuntaamisessa. Haavoittuvuus- ja riskitarkasteluissa, joita on tehty infran ja liikennejärjestelmän näkökulmista, on havaittu tarve tarkemmalle tiedonkeruulle sään ja ilmaston aiheuttamista vaikutuksista ja poikkeamista infrastruktuuriin ja liikenteeseen. Sopeutumistoimilla voidaan parantaa tieverkon ja -liikenteen toimintavarmuutta alueelliset erot ja tarpeet huomioiden sekä osaltaan hillitä korjausvelan syntymistä.  

Kiertotalous

Kiertotalous on keino hillitä ilmastokriisiä, luontokatoa ja luonnonvarojen ylikulutusta. Kiertotaloudessa käytetään luonnonvaroja kestävämmin ja säilytetään jo käytössä olevien materiaalien arvo mahdollisimman pitkään. Kiertotalousratkaisujen tarve on viime vuosina korostunut entisestään, ja vaikuttavia kiertotaloustoimenpiteitä ovat mm. maa- ja kiviainesten kestävä käyttö ja massakoordinaatio, purku- ja uusiomateriaalien hyödyntäminen sekä uudelleenkäytön edistäminen. 

Tienpidossa kiertotaloutta edistetään esimerkiksi pitkäikäisillä, elinkaarikestävillä ratkaisuilla. Maa- ja kiviainesten hyvällä hallinnalla, massakoordinaatiolla ja hyödyntämällä uusiomateriaaleja vähennetään luonnonvarojen ylikulutusta. Uusiomateriaalien teknisen soveltuvuuden arvioinnilla voidaan varmistua infrarakenteiden toimivuudesta ja materiaalien turvallisesta käytöstä.

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luontokadon pysäyttämisen merkitys on kasvamassa. 

Väylänpidolla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen monella tavalla ja monella tasolla: haitallisia vaikutuksia ovat mm. estevaikutukset, eläinten liikennekuolemat, häiriöt, haitalliset vieraslajit ja elinympäristön menetys. 

Maanteiden varsien säännölliset hoitotoimet ovat luoneet laajan ja vaihtelevan kirjon niitty-, keto- ja paahdeympäristöjä. Nämä ovat monien lajien kannalta luonnonympäristöjä korvaavia elinympäristöjä. Maantiealueilla tavataan myös uhanalaista lajistoa, kuten paahdeympäristöjen kasvi- ja perhoslajeja. Haitallisia vieraslajeja, kuten kurtturuusua torjutaan tieympäristöstä. Tiealueille ei istuteta haitallisiksi säädettyjä tai tunnistettuja vieraskasvilajeja.  

Rakentamishankkeissa ja kunnossapidossa otetaan luonnonarvot huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon perusteella. Vaikutusten parempi huomioon ottaminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää tietopohjan edelleen parantamista, ja että asia integroidaan vielä nykyistä tiiviimmin väylänpidon kaikille tasoille ja näkyy väylänpidon painotuksia, valintoja ja resurssien jakoa toteuttavassa ohjelmoinnissa.

Melu ja ilmanlaatu

Suurimmissa kaupungeissa ja vilkkaimmin liikennöityjen maanteiden yli 55 dB melulle (Lden) altistuu noin 330 000 asukasta ja yli 50 dB (Lyö) yömelulle noin 175 000 asukasta. Ennusteiden mukaan liikennemäärät kasvavat tulevaisuudessa erityisesti pääväylien varsilla, joten meluhaitat kasvavat entisestään.

Väylien suunnittelussa pyritään hallitsemaan melutasoa kokonaisuutena ja minimoimaan liikenteen melusta aiheutuvaa haittaa. Keskeistä on meluhaittojen ennaltaehkäisy ja maankäytön sekä väylien suunnittelun keinoin estää melulle altistuvien määrän kasvaminen.

Uudistettu ilmanlaatudirektiivi julkaistiin 21.11.2024 ja sen myötä raja-arvot kiristyivät huomattavasti. Hengitettävien hiukkasten (PM10) uusi raja-arvo ja sallittujen ylityspäivien määrä vuodessa on vaarassa ylittyä vilkasliikenteisillä maanteillä. Raja-arvot tulee saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, mutta niiden ylittymisestä jo vuosina 2026–2029 vaaditaan erillinen tavoitteiden saavuttamiseksi laadittava etenemissuunnitelma.

Maaperä, pinta- ja pohjavedet

Maantieverkkoa on I luokan pohjavesialueilla 4927 km ja II luokan pohjavesialueilla 2567 km matkalla. Liukkaudentorjunnassa käytetty suola sekä muut aineet kulkeutuvat helposti pohjavesiin. Tienpidon ja liikenteen aiheuttamat pohjavesiriskit ovat suurimmillaan vilkkailla pääteillä. Tienpidon pohjavesiriskit muodostuvatkin vaarallisten aineiden kuljetuksista sekä liukkaudentorjunnasta.

Talviajan liukkautta torjutaan teitä suolaamalla tai hiekoittamalla. Suolausmääriä on pystytty pienentämään 1990-luvun huippuvuosista, mutta talvien erilaisuus ja ilmastonmuutos näkyy käytetyn suolan määrissä. Teiden talvihoidon toimintalinjojen päivityksen (2018) johdosta suolaustarpeen on arvioitu kasvavan noin 25 %.  ELY-keskusten liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueet seuraavat pohjaveden kloridipitoisuutta yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa. 

Väylien rakentamisesta maaperälle, pinta- ja pohjavesille aiheutuvia haittoja vältetään huolellisella suunnittelulla ja riskienhallinnalla, perehdytyksellä ja töiden oikealla ajoituksella, asentamalla tarvittaessa suojaverhoja vesialueelle ja huolehtimalla työmaan aikaisten hulevesien hallinnasta.