Tilannekuvassa on tarkasteltu maanteiden ympäristönäkökohtia. Tilannekuvaa päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Väylävirasto. Tiedot ovat osa liikenneverkon strategista tilannekuvaa.
Yhteenveto
- Tienpidon kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, vähähiilisyys, elinkaarikestävyys, resurssiviisaus, kiertotalouden edistäminen, luonnon monimuotoisuuden suojelu, pinta- ja pohjavesien sekä maaperän suojelu, immissiohaittojen kuten melun hallinta sekä maiseman ja kulttuuriympäristön suojelu.
- Rakentamisesta aiheutuvan ilmastovaikutuksen kompensointi hankkeella mahdollisesti saavutettavilla ilmastohyödyillä on haastavaa.
- Vaihtoehtotarkastelujen ja päästösuunnittelun avulla edistetään vähähiilisten, elinkaarikestävien materiaalien ja rakenteiden käyttöä ja tuetaan infrarakentamisen vähähiilisyyttä edistävien innovaatioiden ja toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa.
- Sopeutumistoimilla voidaan parantaa tieverkon toimintavarmuutta alueelliset erot ja tarpeet huomioiden sekä osaltaan hillitä korjausvelan syntymistä.
- Tienpidossa ja rakentamisessa vaikuttavia kiertotaloustoimenpiteitä ovat mm. maa- ja kiviainesten hallinta ja massakoordinaatio, uusiomateriaalien hyödyntäminen, uudelleenkäytön edistäminen ja purkumateriaalien kierrätys.
- Väylänpidolla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen monella tavalla ja monella tasolla: suuri osa vaikutuksista on haitallisia, mutta toisaalta maanteiden varsien säännölliset hoitotoimet ovat luoneet laajan ja vaihtelevan kirjon niitty-, keto- ja paahdeympäristöjä, jotka ovat monien lajien kannalta luonnonympäristöjä korvaavia elinympäristöjä.
- Liikennemäärien kasvun myötä meluhaitat kasvavat entisestään. Väylien suunnittelussa pyritään hallitsemaan melutasoa kokonaisuutena ja minimoimaan liikenteen melusta aiheutuvaa haittaa.
Tienpidon kannalta merkittäviä ympäristökysymyksiä
Kaupungistuminen ja suurimmilla kaupunkiseuduilla yhdyskuntarakenteen tiivistyminen jatkuu. Melulle altistuvien määrät voivat kasvaa, ja tiivistyvässä kaupunkirakenteessa äärisäiden, kuten rankkasateiden aiheuttamien tulvien yleistyminen aiheuttaa haasteita. Väylien lähelle rakentaminen korostaa hulevesien sekä tienpidon immissiohaittojen hallinnan ja yhteistyön merkitystä. Väylillä on myös välillisiä vaikutuksia maankäytön kehittämiseen ja siitä aiheutuviin ilmastovaikutuksiin.
Yhteiskunnan sähköistyminen ja siirtyminen vaihtoehtoisia käyttövoimia hyödyntäviin ajoneuvoihin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tukee liikennejärjestelmän ilmastotavoitteiden toteutumista. Sähköautojen määrä on kehittynyt nopeammin kuin julkinen pikalatausinfrastruktuuri. Sähkökäyttöisten ajoneuvojen latausverkon laajentaminen edellyttää laajaa yhteistyötä.
Ympäristölainsäädännössä sekä strategia- ja ohjelmatasolla on meneillään paljon valmistelua, jolla on vaikutuksia tienpitoon. Vuonna 2022 hyväksytyn ilmastolain mukaisen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman päivitys on käynnistetty ja kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnitelma (KISS2030) on hyväksytty joulukuussa 2022. Uusi luonnonsuojelulaki on tullut voimaan 1.6.2023. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL:n) kokonaisuudistuksen tuloksena vuoden 2025 alussa tulee voimaan uusi rakentamislaki ja alueidenkäyttöä koskeva osa MRL:sta saa nimekseen alueidenkäyttölaki.
Alueidenkäyttölain uudistus jatkuu. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen Kiertotalouden strategisesta ohjelmasta, ja valmisteilla on uusi kiertotalouslaki, joka tulee korvaamaan voimassa olevan jätelain. Kiertotaloutta edistetään muun muassa kiertotalouden green deal-sitoumuksilla. Sitoumuksilla tuetaan kiertotalousohjelman luonnonvaratavoitteita, hiilineutraaliutta ja kestävän talouden edistämistä vuoteen 2035 mennessä. Kansallisen biodiversiteettistrategian valmistelu jatkuu valtioneuvostotasolla ja EU:n ennallistamisasetuksen mukaisen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu on käynnistetty syksyllä 2024. Ympäristöministeriön johdolla valmistellaan ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi julkisten hankintojen ekologisista tavoitteista vuoteen 2035. Tavoitteena valmistelussa on tuottaa ekologiselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmille hankinnoille tavoitteet hiilijalanjäljen, luontojalanjäljen sekä materiaalien käytön vähentämiselle eli kiertotalouden edistämiselle.
Ilmastonmuutoksen hillintä
Siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan on keskeinen haaste myös väylänpidossa, ja edellyttää tiivistä yhteistyötä koko alan toimijoiden kesken. Rakentamisesta aiheutuvan ilmastovaikutuksen kompensointi hankkeella mahdollisesti saavutettavilla ilmastohyödyillä on haastavaa. Tiehankkeissa suoria ilmastohyötyjä ei välttämättä saavuteta ollenkaan, jos liikennemäärät ja/tai nopeudet kasvavat parantamistoimenpiteiden myötä.
Maanteiden rakentamisen tuottamat CO2-päästöt otetaan vaikutusten arvioinnissa huomioon aiempaa paremmin. Vähähiilisyyden arvioinnin tuominen osaksi suunnittelua ja hankearviointia jo varhaisessa vaiheessa auttaa tunnistamaan merkittävimpiä ja vaikuttavimpia keinoja rakentamisesta aiheutuvien CO2-päästöjen vähentämiseen. Vaihtoehtotarkastelujen ja päästösuunnittelun avulla edistetään vähähiilisten, elinkaarikestävien materiaalien ja rakenteiden käyttöä ja tuetaan infrarakentamisen vähähiilisyyttä edistävien innovaatioiden ja toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa. Päästöttömät työmaat - Green Dealin mukaisesti Väylävirasto edistää vaihtoehtoisten käyttövoimien ja sähköisen kaluston käyttöä urakoissa.
Väylävirastolla on hankintaorganisaationa myös merkittävä rooli vähähiilisyyden tavoitteiden ja toimintatapojen edistäjänä koko infra-alalla, mukaan lukien hankintakriteerien ja kannustimien kehittämisen kautta. Kehittämisessä tulee huomioida riittävän pitkä aikaväli ja varmistaa markkinoiden toimivuus. Väylärakentamisen vaikutukset linjauksen hiilinieluihin ja hiilivarastoon ovat nousseet esille, ja erityisesti uusilla linjauksilla vaikutukset lisäävät rakentamisesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia.
EU-taksonomia ja DNSH-periaatteen soveltaminen tuovat konkreettisia tarpeita ilmastovaikutusten yhdenmukaiseen arviointiin väylähankkeissa. TEN-T-verkolla tulee jatkossa kiinnittää huomiota climate proofing- vaatimukset täyttäviin tarkasteluihin osana YVA-prosessia.
Vähähiilisyyden ja resurssiviisauden mahdollistaminen koko elinkaaren aikana on vaikuttavin tapa tukea ilmastotavoitteiden toteutumista väylänpidossa. Toimintaympäristön valmius vastata näihin tavoitteisiin on hyvällä tasolla.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Sopeutumisen, varautumisen ja ilmastokestävyyden nykytilatiedolle, riskien ja haavoittuvuuksien tunnistamiselle sekä toimenpiteiden määrittelylle, seurannalle ja vaikuttavuuden arvioinnille on lisääntyvää tarvetta tieverkon kunnossapidossa, liikenteen ja väyläomaisuuden hallinnassa sekä suunnittelussa. Haavoittuvuustarkastelu auttaa kriittisimpien kohteiden tunnistamisessa ja sopeutumistoimien suuntaamisessa. Sopeutumistoimilla voidaan parantaa tieverkon toimintavarmuutta alueelliset erot ja tarpeet huomioiden sekä osaltaan hillitä korjausvelan syntymistä.
Kiertotalous
Kiertotalous on keino hillitä ilmastokriisiä, luontokatoa ja luonnonvarojen ylikulutusta. Kiertotaloudessa käytetään luonnonvaroja kestävämmin ja säilytetään jo käytössä olevien materiaalien arvo mahdollisimman pitkään. Kiertotalousratkaisujen tarve on viime vuosina korostunut entisestään, ja vaikuttavia kiertotaloustoimenpiteitä ovat mm. maa- ja kiviainesten hallinta ja massakoordinaatio, uusiomateriaalien hyödyntäminen, uudelleenkäytön edistäminen ja purkumateriaalien kierrätys.
Tienpidossa kiertotaloutta edistetään esimerkiksi pitkäikäisillä, elinkaarikestävillä ratkaisuilla. Maa- ja kiviainesten hyvällä hallinnalla, massakoordinaatiolla ja hyödyntämällä uusiomateriaaleja vähennetään luonnonvarojen ylikulutusta. Uusiomateriaalien teknisen soveltuvuuden arvioinnilla voidaan varmistua infrarakenteiden toimivuudesta ja materiaalien turvallisesta käytöstä.
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luontokadon pysäyttämisen merkitys on kasvamassa.
Väylänpidolla vaikutetaan luonnon monimuotoisuuteen monella tavalla ja monella tasolla: haitallisia vaikutuksia ovat mm. estevaikutukset, eläinten liikennekuolemat, häiriöt, haitalliset vieraslajit ja elinympäristön menetys.
Maanteiden varsien säännölliset hoitotoimet ovat luoneet laajan ja vaihtelevan kirjon niitty-, keto- ja paahdeympäristöjä. Nämä ovat monien lajien kannalta luonnonympäristöjä korvaavia elinympäristöjä. Maantiealueilla tavataan myös uhanalaista lajistoa, kuten paahdeympäristöjen kasvi- ja perhoslajeja. Haitallisia vieraslajeja, kuten kurtturuusua torjutaan tieympäristöstä. Tiealueille ei istuteta haitallisiksi säädettyjä tai tunnistettuja vieraskasvilajeja.
Rakentamishankkeissa ja kunnossapidossa otetaan luonnonarvot huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan tiedon perusteella. Vaikutusten parempi huomioon ottaminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää tietopohjan edelleen parantamista, ja että asia integroidaan vielä nykyistä tiiviimmin väylänpidon kaikille tasoille ja näkyy väylänpidon painotuksia, valintoja ja resurssien jakoa toteuttavassa ohjelmoinnissa.
Melu ja ilmanlaatu
Suurimmissa kaupungeissa ja vilkkaimmin liikennöityjen maanteiden yli 55 dB melulle (Lden) altistuu noin 330 000 asukasta ja yli 50 dB (Lyö) yömelulle noin 175 000 asukasta. Ennusteiden mukaan liikennemäärät kasvavat tulevaisuudessa erityisesti pääväylien varsilla, joten meluhaitat kasvavat entisestään.
Väylien suunnittelussa pyritään hallitsemaan melutasoa kokonaisuutena ja minimoimaan liikenteen melusta aiheutuvaa haittaa. Keskeistä on meluhaittojen ennaltaehkäisy ja uusien melulle altistujien syntymisen estäminen maankäytön ja väylien suunnittelussa.
Uusi ilmanlaatudirektiivi julkaistiin 21.11.2024 ja sen myötä raja-arvot kiristyivät huomattavasti. Hengitettävien hiukkasten (PM10) uusi raja-arvo ja sallittujen ylityspäivien määrä vuodessa on vaarassa ylittyä vilkasliikenteisillä maanteillä. Raja-arvot tulee saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, mutta niiden ylittymisestä jo vuosina 2026–2029 vaaditaan erillinen tavoitteiden saavuttamiseksi laadittava etenemissuunnitelma.
Maaperä, pinta- ja pohjavedet
Maantieverkkoa on I luokan pohjavesialueilla 4927 km ja II luokan pohjavesialueilla 2567 km matkalla. Liukkaudentorjunnassa käytetty suola sekä muut aineet kulkeutuvat helposti pohjavesiin. Tienpidon ja liikenteen aiheuttamat pohjavesiriskit ovat suurimmillaan vilkkailla pääteillä. Tienpidon pohjavesiriskit muodostuvatkin vaarallisten aineiden kuljetuksista sekä liukkaudentorjunnasta.
Talviajan liukkautta torjutaan teitä suolaamalla tai hiekoittamalla. Suolausmääriä on pystytty pienentämään 1990-luvun huippuvuosista, mutta talvien erilaisuus ja ilmastonmuutos näkyy käytetyn suolan määrissä. Teiden talvihoidon toimintalinjojen päivityksen (2018) johdosta suolaustarpeen on arvioitu kasvavan noin 25 %. ELY-keskusten liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueet seuraavat pohjaveden kloridipitoisuutta yhteistyössä ympäristöhallinnon kanssa.
Väylien rakentamisesta maaperälle, pinta- ja pohjavesille aiheutuvia haittoja vältetään huolellisella suunnittelulla ja riskienhallinnalla, perehdytyksellä ja töiden oikealla ajoituksella, asentamalla tarvittaessa suojaverhoja vesialueelle ja huolehtimalla työmaan aikaisten hulevesien hallinnasta.