Kulkutapaosuutta seuraamalla saadaan tietoja suomalaisten liikkumistapojen kehityksestä. Kulkutapaosuus tuotetaan valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen tiedoista. Näitä Liikenne 12 -seurantaan kuuluvia tietoja päivitetään lähtökohtaisesti kerran vuodessa. Tiedon tuottamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
ARVIO VIIMEISIMMÄSTÄ KEHITYKSESTÄ
Liikenne 12 -suunnitelma tavoittelee sitä, että ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä kulkumuotoja paranevat erityisesti kaupunkiseuduilla. Kulkutapaosuuden kehityksestä nähdään, muuttuvatko ihmisten liikkumistavat kestävämpään suuntaan.
Kulkutapaosuuden seurannan keskeisin tietolähde on valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus, jonka viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2021. Sitä edellinen tutkimus perustui vuoteen 2016. Vuodesta 2021 lähtien selvityksiä on tarkoitus tehdä aikaisempaa useammin, minkä lisäksi vuosina 2022-2024 toteutetaan syyskauteen rajoittuvat välivuositutkimukset. Näistä ensimmäinen on jo julkaistu, ja sen tulokset esitellään tämän artikkelin loppupuoliskolla.
Vuosi 2021 oli suomalaisille poikkeuksellista aikaa koronaviruspandemian rajoittaessa ihmisten liikkumista. Täten vuoden 2021 tutkimusaineistosta voidaan havaita liikkuvuuden vähentymisen vaikutus kulkutapatottumuksiin vertaamalla sitä vuoden 2016 suhteessa tavanomaisiin olosuhteisiin. Vuoden 2021 tutkimustulokset antavat hyvän kuvan ihmisten liikkumisesta koronapandemian aikana vuonna 2021, mutta tulosten avulla ei voi tehdä oletuksia liikkumistottumusten nykytilasta tai tulevaisuuden kehityksestä.
Koronaviruksen vaikutukset ovat selkeästi havaittavissa tilastoissa. Esimerkiksi henkilöautoliikenteen suorite laski vuosina 2020 ja 2021 yhteensä 5 % valtakunnallisesti ja parhaimmillaan 10 % suurimmilla kaupunkiseuduilla verrattuna pandemiaa edeltävään aikaan. Myös joukkoliikenteen (kaupunki- ja tilausliikenteen) matkustajamäärien lasku oli paikoitellen hyvin merkittävää vuonna 2020, etenkin kaupunkiseuduilla. Muutoksia ihmisten liikkumisessa on siis tapahtunut jonkin verran, mutta muutosten pysyvyys voidaan todeta vasta tulevina vuosina.
Toisena pandemiavuonna 2021 suomalaiset tekivät vuorokaudessa keskimäärin 2,3 matkaa ja kulkivat 34,5 kilometriä yhteensä. Arvot ovat laskeneet pandemiaa edeltävästä ajasta vuonna 2016, jolloin keskimääräinen päivittäisten matkojen määrä oli 2,7 ja kokonaispituus 41 kilometriä. Toisin sanoen, pandemia laski suomalaisten tekemien matkojen määrää ja pituutta.
Lähes kaikkien kulkutapojen päivittäisten matkojen määrä väheni noin 15 % vuodesta 2016, mutta joukkoliikenteen matkat vähenivät peräti 31 %. Suomalaiset matkasivat päivittäin vuonna 2021 3,3 kilometriä vähemmän autolla ja 3 kilometriä vähemmän joukkoliikenteessä ja muilla kulkutavoilla. Ainoastaan kävelyn ja pyöräilyn päivittäinen matkasuorite ei ollut laskenut: kun vuonna 2016 ihmiset kävelivät ja pyöräilivät päivässä noin 1,68 kilometriä, oli keskiarvo vuonna 2021 noussut 1,70 kilometriin, eli käytännössä arvo on pysynyt samana.
Koronaviruspandemia ei kuitenkaan vaikuta muuttaneen merkittävästi suomalaisten kulkutapatottumuksia, sillä eri kulkumuotojen osuuksien muutokset kansallisella tasolla ovat olleet korkeimmillaan yhden prosenttiyksikön luokkaa verrattuna vuoteen 2016. Suosituin kulkumuoto on yhä henkilöauto, jolla tehtiin keskimäärin 1,4 matkaa ja liikuttiin 29 kilometriä vuorokaudessa. Pandemian aikana tavallista suurempi osa ihmisten päivittäisestä liikkumisesta tapahtui henkilöautolla, sillä sen osuus matkasuoritteesta oli kasvanut 5 prosenttiyksikköä vuoteen 2016 verrattuna nousten 84 prosenttiin.
Suomen tavoitteena on, että ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä kulkumuotoja paranevat erityisesti kaupunkiseuduilla. Tiiviissä kaupunkiympäristössä ihmisten edellytykset liikkua jalan, pyörällä ja joukkoliikenteenteellä ovat paremmat kuin hajautuneessa yhdyskuntarakenteessa. Väestön keskittyessä suurille kaupunkiseuduille ja erityisesti tiiviiseen yhdyskuntarakenteeseen odotuksena on, että liikkumismuotojen työnjako kääntyisi asteittain pois henkilöautoilusta kohti kestäviä liikkumismuotoja.
Koronarajoitukset vähensivät suomalaisten matkustamista kokonaisvaltaisesti, mutta ei kestävien liikkumismuotojen hyväksi. Joukkoliikenteen käytön laskiessa ihmiset turvautuivat aikaisempaa enemmän henkilöautoiluun kävelyn ja pyöräilyn suosion pysyessä pandemiaa edeltävällä tasolla.
Kulkutapaosuus eri puolilla Suomea
Vuonna 2021 tutkimukseen osallistui kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Liikkumisen erot eri puolilla Suomea olivat merkittävät. Joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn kulkutapaosuus oli suurin Helsingin seudulla (52 %), ja se oli ainoa alue, jolla henkilöauton osuus päivittäisistä matkoista oli alle puolet. Erityisesti Helsingin aineistossa oli kasvanut kävelyn osuus, sillä se oli noussut reilu 3 prosenttiyksikköä vuodesta 2016 ja vuonna 2021 helsinkiläisten päivittäisistä matkoista jopa 30 % tapahtui kävellen. Joukkoliikenteen osuus matkoista oli myös suurinta Helsingin seudulla arvon ollen 15 % vuonna 2021, vaikka osuus olikin pienentynyt muutaman prosenttiyksikön verran. Muilla kaupunkialueilla joukkoliikenteen osuus ei ole ylittänyt 10 %:n rajaa.
Pyöräilyn suosio oli selkeästi suurinta Oulussa, jossa kulkutavan osuus vuonna 2021 oli yli 17 % vuorokauden matkoista. Pyöräily kattoi yli 10 % asukkaiden matkoista myös Jyväskylän, Joensuun ja Porin kaupungeissa.
Vertailussa mukana olleista alueista suurin henkilöautojen käytön osuus oli Länsi- ja Itä-Uudellamaalla sekä Kajaanissa, joissa noin 70 % matkoista tehtiin autolla. Henkilöautojen käytön osuus näyttää lisääntyneen jonkin verran pandemian aikana niillä alueilla, joilla jo ennestään on turvauduttu keskimääräistä enemmän henkilöautoiluun, verrattuna esimerkiksi Helsingin ja Oulun seutuihin, joissa autoilun osuus on vähentynyt hieman.
Vuonna 2023 julkaistiin ensimmäinen ns. välivuositutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää suomalaisten liikkumista vuosittain supistetulla aikavälillä. Tutkimusryhmä keräsi aineistoa aikaväliltä 1.9.-30.11.2022. Selvitykseen on lisätty vastaavat luvut vuosien 2016 ja 2021 tutkimuksista, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia aikaisempiin vuosiin.
Vuoden 2022 syksynä keskimääräinen vuorokauden matkaluku oli 2,35 matkaa, mikä on noin 0,5 matkaa vähemmän verrattuna vuoteen 2016, jolloin syyskautena tehtiin noin 2,9 matkaa päivässä. Myös liikenteen matkasuorite on laskenut, ja suomalaisen keskimääräinen kokonaissuorite oli noin 34,2 kilometriä vuorokaudessa, kun vuonna 2016 arvo oli 40,1 kilometriä.
Suomalaisten kulkutapatottumukset eivät ole muuttuneet paljoa vuosien varrella, jos katsotaan kulkutapojen osuuksia päivittäisistä matkamääristä: yhä noin 60 % matkoista tehdään henkilöautoilla, 30 % kävellen tai pyöräillen, 9 % joukkoliikenteen kulkuvälineillä ja loput muilla kulkutavoilla. Matkasuoritteessa henkilöautomatkustuksen osuus on vähentynyt joukkoliikenteen hyväksi laskien alle 80 %:n ja joukkoliikenteen osuuden noustessa yli 15 %:n. Kävelyn ja pyöräilyn osuus matkasuoritteesta on pysynyt lähes samana.
Matkojen määrä on laskenut eniten henkilöautomatkoissa, joilla tehtiin vuoden 2022 syksynä noin 1,4 matkaa, mikä on 0,4 vähemmän kuin vuonna 2016. Toiseksi yleisemmän kulkumuodon, kävelyn ja pyöräilyn päivittäisten matkojen määrä oli vähentynyt noin 0,1 matkan verran. Joukkoliikenteen päivittäisten matkojen määrä on palautunut lähes pandemiaa edeltävälle tasolle matkojen ollessa noin 0,2 per vuorokausi vuonna 2022 niiden ensin pudotessa alle 0,2 matkaan vuonna 2021.
Vuoden 2022 syksynä suomalaiset kulkivat henkilöautolla päivittäin keskimäärin 5,5 kilometriä vähemmän kuin vuonna 2016 ja 2,9 kilometriä vähemmän kuin edellisvuonna 2021. Jalankulun ja pyöräilyn matkasuorite oli laskenut 0,2 kilometrin verran ja syksyllä 2022 sen arvo oli noin 1,5 kilometriä vuorokaudessa. Joukkoliikenteen suorite oli laskenut vuonna 2021 2,8 kilometriin vuorokaudessa koronarajoitusten seurauksena, mutta se oli palautunut vuonna 2022 5,4 kilometriin, mikä on 0,2 kilometriä enemmän kuin vuonna 2016.