Finns’ travel habits

Yleiskuva suomalaisten liikkumisesta

Vuoden 2021 aikana suomalaiset tekivät vuorokaudessa keskimäärin 2,3 matkaa henkeä kohti ja liikkuivat näillä matkoillaan 34 kilometriä. Koronapandemian vaikutukset liikkumiseen näkyivät matkojen määrissä ja pituuksissa selvästi: matkaluku laski 0,4 matkalla ja matkasuorite 7 kilometrillä vuodesta 2016, jolloin edellinen tutkimus tehtiin. Muutosten suuruusluokka on merkittävä koko seurantatutkimuksen historiassa vuodesta 1974 lähtien tarkasteltuna. Vuonna 2021 havaitut muutokset aiheutuivat kuitenkin koronapandemiasta ja ovat siten todennäköisesti väliaikaisia. 

Kaikista kotimaanmatkoista 62 % tehtiin henkilöautolla. Toiseksi yleisin kulkutapa oli jalankulku, jolla tehtiin 23 % matkoista. Pyörällä tehtyjen matkojen osuus oli 7 % ja joukkoliikenteellä tehtyjen 6 %. Kulkutapaosuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoteen 2016 verrattuna. 

Kotimaanmatkojen matkasuoritteesta 84 % tehtiin henkilöautolla kuljettajana tai matkustajana. Jalankulun ja pyöräliikenteen suoriteosuus oli yhteensä 5 % ja joukkoliikenteen 8 %.

Kaikista kotimaanmatkoista suurimmat matkaryhmät vuonna 2021 olivat ostos- ja asiointimatkat sekä vapaa-ajanmatkat. Kummankin ryhmän osuus matkoista oli 31 %. Työ- tai koulutuspaikkaan suuntautui 26 % matkoista. Matkojen määrä vähentyi vuonna 2021 kaikissa matkaryhmissä verrattuna vuoteen 2016. Eniten vähenivät vapaa-ajanmatkat ja ostosmatkat. 

Kotimaanmatkojen matkasuoritteesta 37 % oli vapaa-ajanmatkoja ja 26 % työ- tai koulutuspaikkaan suuntautuvia matkoja. Ostos- ja asiointimatkojen osuus matkasuoritteesta oli 22 %.

Työmatkat ja etätyö

Työmatkoilla tarkoitetaan henkilöliikennetutkimuksessa työn ja kodin välisiä matkoja, jotka ovat työntekijän itse maksamia ja tehdään omalla ajalla. Suomalaiset tekivät vuonna 2021 vuorokaudessa keskimäärin 0,38 työmatkaa henkilöä kohti. Työmatkoista kertyi matkasuoritetta keskimäärin 6,2 km henkilöä kohti vuorokaudessa. Muutokset verrattuna tutkimusvuoteen 2016 olivat vähäisiä, vaikka koronapandemian aikana oli voimassa etätyösuositus.

Työmatkoista 73 % tehtiin henkilöautolla vuonna 2021. Joukkoliikenteellä tehtiin 7 % työmatkoista, polkupyörällä 11 % ja jalan 8 %. Kestävien kulkutapojen osuus oli siis 26 %, mikä on selvästi pienempi kuin vuonna 2016 (31 %). Joukkoliikenteellä tehtyjen työmatkojen osuus on laskenut 5 prosenttiyksikköä vuodesta 2016, mitä selittää joukkoliikenteen suosion lasku koronapandemian aikana. Työmatkan keskipituus oli hieman kasvanut edellisestä tutkimuksesta ja oli nyt 16,4 km.

Vuonna 2021 etätöiden tekeminen oli aiempaa yleisempää: työssäkäyvistä vastaajista 31 % teki etätyötä tutkimuspäivää edeltäneiden seitsemän vuorokauden aikana. Vastaava osuus oli 22 % vuonna 2016. Yli kaksi päivää etätöitä tehneiden osuus kasvoi 5 prosentista 21 prosenttiin. Toisaalta jopa 69 % työssäkäyvistä ei tutkimuksen mukaan tehnyt lainkaan etätöitä. Etätyön tekeminen jakautui epätasaisesti sekä maantieteellisesti että koulutustaustan mukaan.

Etätyön tekemisen vaikutus liikkumisen kokonaismäärään oli pieni. Etätöitä vähintään kaksi päivää viikossa tehneet kompensoivat säästyneet työmatkat lähes kokonaan muilla vapaa-ajan matkoilla sekä ostos- ja asiointimatkoilla. 

Liikkumisen erot eri puolilla Suomea

Henkilöliikennetutkimukseen osallistui vuonna 2021 kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Tutkimukseen osallistuivat Hämeenlinnan, Kajaanin ja Porin kaupungit, Helsingin, Oulun ja Tampereen seudut, Joensuun ja Turun kaupunkiseudut, Jyväskylän MAL-seutu, Päijät-Häme sekä itäinen ja läntinen Uusimaa.

Keskeisenä tunnuslukuna seuduilla on kestävien kulkutapojen eli jalankulun, pyöräliikenteen ja joukkoliikenteen osuus matkoista. Suurin kestävän liikenteen osuus, 52 % matkoista, oli Helsingin seudulla, jossa erityisesti jalankulun (30 %) ja joukkoliikenteen (15 %) osuudet olivat muita seutuja selvästi korkeammat. Pyöräliikenteen matkojen osuus oli selkeästi suurin Oulun seudulla (18 %). Pyöräliikenteen osuus oli yli 10 % myös Joensuun kaupunkiseudulla, Porissa ja Jyväskylän MAL-alueella. 

Vuorokaudessa tehtyjen matkojen kokonaismäärässä oli myös vaihtelua seuduittain: eniten matkoja tehtiin Oulun seudulla ja Tampereen seudulla, 2,5 matkaa/hlö/vrk, ja vähiten Itä-Uudellamaalla, 2,0 matkaa/hlö/vrk. Merkittäviä eroja matkan tarkoituksissa alueiden kesken ei ollut. 

Eri väestöryhmien liikkuminen

Eri sukupuolten keskimääräisissä vuorokauden matkamäärissä ei ollut eroa. Eniten matkoja tekivät 35–54-vuotiaat: miehet keskimäärin 2,6 matkaa ja naiset 2,8 matkaa vuorokaudessa. Vähiten matkoja tekivät puolestaan yli 74-vuotiaat, joista miehet tekivät vuorokaudessa 1,5 ja naiset 1,2 matkaa.

Vuorokauden keskimääräinen matkasuorite oli miehillä 38 km ja naisilla 31 km henkeä kohti. Ikäryhmässä 35–54-vuotiaat myös matkasuorite oli suurin: miehillä 50 km ja naisilla 41 km. Miesten matkasuorite oli naisia suurempi kaikissa matkaryhmissä. Suurin matkasuorite kaikissa ikäryhmissä kertyi vapaa-ajanmatkoista.

Eri ikäisten miesten ja naisten kulkutapojen käytössä oli merkittäviä eroja sekä sukupuolten että ikäryhmien välillä. Miehet toimivat selvästi useammin henkilöauton kuljettajana, kun taas naiset olivat useammin henkilöauton matkustajana. Erityisen vähän autolla ajoivat yli 65-vuotiaat naiset. Naisilla henkilöauton käyttö kuljettajana ja matkustajana yhteensä oli miehiä vähäisempää kaikissa ikäryhmissä. Naiset kävelivät ja käyttivät joukkoliikennettä selvästi miehiä enemmän.

Kestävä liikkuminen

Tiiviissä kaupunkiympäristössä edellytykset liikkua jalan, pyörällä ja joukkoliikenteenteellä ovat hyvät. Väestön keskittyessä suurille kaupunkiseuduille ja erityisesti kaupunkikeskustojen ytimeen odotuksena on, että kulkutapojen työnjako siirtyisi asteittain kohti kestäviä kulkutapoja eli jalankulkua, pyöräliikennettä ja joukkoliikennettä.

Vuonna 2021 kestävillä kulkutavoilla kuljettiin 36,0 % matkoista ja 12,8 % matkasuoritteesta, kun vuonna 2016 kestävien kulkutapojen osuus oli 36,9 % matkoista ja 15,2 % matkasuoritteesta. Muutos matkamäärissä tai matkasuoritteessa ei ole tilastollisesti merkitsevä.

Jalankulku on kestävistä kulkutavoista yleisin: vuonna 2021 jalankulun osuus matkoista oli 23 % ja matkojen suoritteesta 3 %. Lisäksi jalankulku on liityntäkulkutapa lähes kaikilla joukkoliikennematkoilla. Jalankulkumatkojen osuudet ovat säilyneet aiemmalla tasollaan vuoteen 2016 verrattuna. Vuorokaudessa jalan kuljettiin keskimäärin 0,51 matkaa henkeä kohti. Keskimääräinen jalankulkumatkan pituus on 2 km. Vuoden 2021 aikana jalankulkumatkoista kertyi kaikkiaan 1 955 miljoonaa kilometriä. Vaikka jalan ei taitetakaan kovin pitkiä matkoja, muodostavat jalankulkumatkat keskeisen osan arjen liikkumista omassa asuinympäristössä.

Pyöräliikenteen osuus matkoista oli 7 % ja matkasuoritteesta 2 % vuonna 2021. Myös nämä osuudet ovat samalla tasolla vuoteen 2016 verrattuna. Pyöräliikenteen matkoja tehtiin vuorokaudessa keskimäärin 0,17 henkeä kohti, ja niiden keskipituus oli 4 km. Pyöräliikenteen vuosisuoritteeksi muodostui näin 1 271 miljoonaa kilometriä.

Joukkoliikenteen osuus matkoista oli 6 % ja matkasuoritteesta 8 % vuonna 2021. Joukkoliikenteen osuus matkoista on laskenut vain hieman vuodesta 2016, mutta osuus matkasuoritteesta on laskenut 3 prosenttiyksikköä. Joukkoliikennematkoja tehtiin vuorokaudessa keskimäärin 0,14 henkeä kohti. Keskimääräinen matkanpituus oli raideliikenteessä 33 km ja bussiliikenteessä 12 km. Joukkoliikenteen vuosisuorite oli 5 083 miljoonaa kilometriä. 

Naiset käyttävät kestäviä kulkutapoja enemmän kuin miehet. Vuonna 2021 naisten tekemillä matkoilla jalankulun osuus oli 27 %, pyöräliikenteen 8 % ja joukkoliikenteen 7 %. Vastaavat osuudet miesten tekemillä matkoilla olivat 18 % jalankulkumatkoja, 7 % pyöräliikennematkoja ja 5 % joukkoliikennematkoja. Naisilla jalankulku oli yleisintä alle 18-vuotiailla ja yli 64-vuotiailla. Joukkoliikennematkat olivat yleisimpiä alle 35-vuotiaiden ja yli 74-vuotiaiden naisten joukossa. Miehillä kaikki kestävät kulkutavat ovat yleisimmin käytössä alle 18-vuotiaiden ryhmässä, minkä jälkeen jalankulun ja pyöräliikenteen käyttö laskee selvästi. 

Vastaajat, jotka ilmoittivat olevansa jollain tapaa liikkumisesteisiä, vähensivät selvästi liikkumistaan kokonaisuutena: liikkumisesteiset tekivät vuorokaudessa 0,6-1,5 matkaa vähemmän kuin muu väestö. Kuitenkin liikkumisteiset tekivät jalankulkumatkoja pääasiassa yhtä paljon kuin muu väestö pois lukien yli 64-vuotiaat liikkumisesteisten ryhmät. Liikkumisesteiset tekivät muuta väestöä vähemmän erityisesti henkilöautomatkoja. Tämä korostaa kestävien kulkutapojen merkitystä liikkumisen yhdenvertaisuutta ja liikennejärjestelmän sosiaalista kestävyyttä tukevina kulkutapoina.

Henkilöliikennetutkimus 2021

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus on suomalaisten liikkumistottumuksia kuvaava seurantatutkimus, jota on toteutettu vuodesta 1974 alkaen. Tutkimus kertoo suomalaisten liikkumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä henkilöliikennematkojen väestöryhmittäisistä, alueellisista ja ajallisista vaihteluista. Tuloksia käytetään liikennettä koskevassa päätöksenteossa sekä liikenteen ja maankäytön suunnittelussa. Lisäksi tutkimuksella kerätään perusaineistoa erilaisten liikenteeseen ja maankäyttöön liittyvien tutkimusten ja liikenteen mallinnuksen pohjaksi.

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus toteutettiin vuonna 2021 monimenetelmätutkimuksena, johon oli mahdollista vastata puhelimitse, verkossa ja postilomakkeella. Tutkimuksessa selvitettiin yli 6-vuotiaiden suomalaisten liikkumista ajanjaksolla 1.1.2021–31.12.2021. Tutkimusvuonna koronapandemian vuoksi voimassa olleet kokoontumis- ja ravintolarajoitukset sekä etätyösuositukset vaikuttivat liikkumiseen merkittävästi. 

Vuoden 2021 tutkimukseen vastasi yli 24 000 henkilöä. Vastausaste oli 27 %. Tutkimus perustuu tilastollisesti edustavaan, väestötietojärjestelmästä poimittuun otokseen. Tutkimusjulkaisu (External link) valmistui tammikuussa 2021.

Vuoden 2021 tutkimuksen toteuttamisesta vastasi Traficom. Tiedonkeruusta ja tulosten analysoinnista vastasivat WSP Finland Oy ja Mantle Finland Oy. Tutkimukseen osallistui kaupunkeja ja kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Mukana olivat Hämeenlinnan, Joensuun, Kajaanin ja Porin kaupungit, Helsingin, Jyväskylän, Oulun, Tampereen ja Turun seudut sekä Päijät-Hämeen maakunta ja itäinen ja läntinen Uusimaa.